Kuulumisia pitkästä aikaa

Ajattelin päivitellä mun kuulumisia pitkästä aikaa.

Viimeiset postaukset ovat käsitelleet melko pitkälti henkisiä juttuja ja ne ovatkin olleet itsellä pinnalla nyt viimeisen kuukauden ajan. Tuntuu, että kun yhden jutun saa käsiteltyä, seuraava paska osuu tuulettimeen. Tää tekee positiivisena pysymisen melko vaikeaksi aika ajoin. Tuleen ei silti sovi jäädä makaamaan eikä märehtimään asioita, mille ei mitään voi. PISTE.

Näin sen on oltava!

Ja sitten muihin aiheisiin.

Oikotie Optimaaliin -valmennus etenee hyvää vauhtia ja tavat alkavat pikku hiljaa iskostua tajuntaan. Jes! Nyt ollaan neljännessä treeniohjelmassa ja yksi lempiliikkeistäni, suorinjaloin maastaveto on ohjelmassa. Katsotaan miten lähtee voimatasot tässä kehittymään.

Ruokien puolesta kaikki alkaa menemään jo rutiinilla. Herkkuja menee välillä ja vielä liian usein, mutta ei ylettömiä määriä.

Kohta vaihtuu kuukausi ja sitten pitäisi jonkunmoisia välimittoja ottaa. Uskaltanen epäillä, että nyt ei kovinkaan paljoa muutosta ole tapahtunut, sillä väliin mahtui viikon reissu, jonka aikana tuli herkuteltua tavallista enemmän.

Huomenna on vapunaatto ja allekirjoittaneelle tulee näyteteen neljännesvuosisata. Sen kunniaksi laitetaan pirskeet pystyyn ja perjantaina todennäköisesti kärsitään tämän tyylisestä olotilasta:

Kohta tulee kesä!

Elina

Control the Chaos

Moi,

Tällä kertaa haluan hieman kirjoitella siitä, miten itse toimin tilanteissa, joissa tuntuuu, että tehtäviä asioita on liikaa ja mistään ei meinaa saada otetta.

Mulla itsellä toimii parhaiten se, että ensin listaan kaikki tehtävät asiat paperille ja sitten teen niille aikataulun. Kun asiat on ylhäällä, on kokonaisuus heti helpommin hallittavissa. Itse käytän tähän Exceliä, mutta miksei vanha kunnon kynä-paperiyhdistelmä toimisi myös. Tosin koneella tehtynä asioita on helpompi muokata jälkikäteen.

Kun olen saanut asiat kirjoitettua ylös ja miettittyä niille aikataulun, tuntuu yleensä siltä, että eihän noita nyt niin kamalasti olekaan. Ei sitä suotta sanota, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Tässäkin (kuten niin monessa muussakin) hommassa vaikeinta on aloittaminen. Hommia tuntuu olevan aivan liikaa ja olisi helpompi vaan upota sohvan nurkkaan katsomaan telkkua. Jos itse haluan, että päivästä tulee tehokas, täytyy mun aloittaa se heti aamusta. Jos aamu menee vetäläksi, niin menee myös päivä. Miten sitten aamulla oikein saa itseään niskasta kiinni? Tässä mun tän aamun resepti:

Herää ajoissa ja laita kahvi tippumaan. Anna itsellesi puoli tuntia omaa aikaa aamupalan kanssa. Ota tuo hetki oikein rauhassa ja nautia aamiaisesta ja kahvista. Lue vaikka lehteä tai katso telkusta jotain kivaa. Kun aamuhetki on ohi, tartu toimeen ja patista itsesi liikkeelle. Ei mitään nopeita facebookin selailuja, vaan päivän suunnitelman tekoon ja toteutukseen. Illalla on sitten aikaa rentoutumiselle.

Ihanaa päivää kaikille <3

Stressi tappaa, mutta vain jos suhtaudut siihen negatiivisesti

Moikka,

Viimeisessä postauksessa kirjoittelin hieman stressistä ja omista sen hallintakeinoista. Aihe tuli melko sopivaan aikaan, sillä Oikotie Optimaaliin -valmennuksessa käsiteltiin juuri myös stressiä. Saimme nähtäväksi yhden erittäin mielenkiintoisen videon, minkä haluan jakaa myös teille:

Video käsittelee stressiä ja siihen suhtautumista. Nainen videolla kertoo tutkimuksista, jotka ovat osoittaneet stressin lisäävän kuoleman riskiä, mutta vain niillä ihmisillä, jotka näkivät sen negatiivisena. Jos ihmiset suhtautuivat stressiin positiivisesti, eli esim. näkivät, että kiihtynyt syke ja -hengitys pumppaavat heidän aivoihinsa happea, joka saa heidät suoriutumaan tilanteesta paremmin, ei heidän kuoleman riskinsä kohonnut mihinkään.

Tässä onkin haastetta kaikille. Ensi kerralla kun stressi iskee, koita suhtautua siihen myönteisesti!

Elina

Stressi ja sen hallinta

Tän postauksen aihe on jatkoa edelliselle. Monesti kun fiilis on maassa jostain syystä, liittyy siihen myös stressiä. Itse stressaannun erittäin helposti ja ensimmäinen asia mihin stressi vaikuttaa on yöunet. Ja tietysti huonosti nukkuminen lisää stressiä entisestään.

Pieni stressi on terveellistä ja nostaa ihmisen suorituskykyä. Olo tuntuu energisemmältä ja hommat tulee tehdyksi. Stressi on itseasissa ihan luonnollinen olotila. Ainoa vaan, että pitkäaikaisena se ei enää sitä ole. Luolamiesaikaan stressitilanteet koostuivat muun muassa petoja karkuun juoksemisesta. Lyhytaikainen kova stressi, jonka aikana suorituskyky kasvaa äärimmilleen, piti meidät hengissä. Pedon kaikottua, myös stressi kaikkosi. Nykyisin tilanne on kuitenkin hieman eri. Ihmiset kärsivät jatkuvasta paineesta ja stressistä, eikä se ole enää lähelläkään terveellistä. Pitkäaikainen stressi vaikuttaa uneen, ruoansulatukseen, rasvanpalamiseen, jaksamiseen ja lopulta ihan kaikkeen.

Stressi vaikuttaa ihmiseen selkeimmin hormonitoiminnan kautta. Kortisolin määrä nousee. Tämä nostaa sykettä ja vapauttaa sokeria vereen, jotta suorituskyky olisi maksimaalinen. Kortisolin luontainen vaihtelu pitää vuorokausirytmin kohdallaan. Aamulla sitä pitäisi olla kehossa eniten, jolloin ihminen herää virkeänä ja on tarmokas. Kortisolin määrän pitäisi puolestaan vähentyä iltaa kohden, jolloin väsymys saa sijaa ja uni tulee helpommin. Kovan stressin alla tämä tasapaino keikahtaa helposti päälaelleen. Aamulla ei pääse ylös ja illalla ei uni tule. Mulle kävi juuri näin.

Pitkäaikainen stressi vaikuttaa itsellä lisäksi organisointikykyyn. Jos olen todella stressaantunut, tuntuu, etteivät kaikki langat pysy millään käsissä ja en tiedä mistä aloittaa asioiden purkamisen. Stressi on siitä salakavala, että stressaantunut ihminen ei huomaa olevansa väsynyt. Eikä välttämättä viimein edes aivan älyttömän väsynyt.

Itse olin erittäin stressaantunut töistä ja lähestyvästä Australian reissusta koko syksyn 2013. Nukuin yössä 3-5 tuntia. Useimmiten tilanne oli lähempänä sitä kolmea. En saanut yrityksestä huolimatta juuri mitään aikaan, syke oli levossakin jatkuvasti yli 100 ja paino nousi, vaikka treenasin 5 kertaa viikossa kovaa. Kävin jopa sydämen ultrassa tuolloin, sekä pidin Holter-laitetta. Vikaa ei pumpusta löytynyt, mutta viimein lääkäri tajusi kysyä, onko mulla stressiä. Vastasin, että kai sitä nyt vähän on, mutta en todellakaan tajunnut missä tilanteessa oikeasti olin. Henkisen stressin päälle rasitin kroppaani vielä erittäin rankoilla kuntosalitreeneillä 5 kertaa viikossa. Olin aivan piipussa. Päiväni menivät suunnilleen näin:

7.00, Ylös sängystä
8.00, Töissä
17.00, Lähtö töistä
17.30 - 19.00, Salille
19.30, kotiin ja suihkuun
20.00 - 21.00, Ruokaa ja seuraavan päivän eväiden teko
21.00 - 22.00, Telkkua tai tietokonetta
22.30, sänkyyn
02.00-05.00, Nukahtaminen jossain tällä välillä

Mulla siis oli arkisin ns. vapaa-aikaa 1 tunti päivässä! Huh. Ja tuolloinkin monesit siivosin tai tein jotain muita rästiin jääneitä juttuja. Viikonloput kuluivat sitten niin ikään siivotessa ja muiden rästijuttujen parissa. Levosta ei puhettakaan. Olin kuitenkin niin kovan stressin alla, etten edes tuntenut oloani väsyneeksi. Ihmettelen vieläkin miten jaksoin noilla unilla tuon vajaan puoli vuotta.

Reissuun lähdettuämme nukuin ensimmäisen kuukauden 12-15 tuntia joka yö. Nukahdin telkkarin eteen 8 aikaan ja heräilin joskus 9-10 aikaan seuraavana aamuna. Vasta tuolloin tajusin, miten loppu oikeasti olin. Mietinkin monesti, että jos olisin jatkanut tuota stressielämää, kauanko olisi mennyt, että olisin ollut burn outissa? Tuskin puolta vuotta kauempaa, sen verran kovia nuo fyysiset oireet jo olivat. Mulla helmasynti on se, että olen liian tunnollinen. Vie työt kotiin mielessäni, vaikka en niille siellä voisi mitään tehdä. En malta lähteä töistä pois, jos tehtävää olisi, vaikka päivä olisi loppu jo aikaa sitten. Samoin jos kotona on sotkuista, on siivottava. Sotkujen katselu stressaa entisestään.

Kroppa ei kykene erottelemaan henkistä, emotionaalista ja fyysistä stressiä toisistaan. Esimerkkejä näistä voisivat omasta elämästäni olla henkiseltä puolelta työstressi, fyysiseltä liian kova kuntosalitreeni ja emotionaaliselta riidat rakkaimpien kanssa (onneksi olen melko hyvin tältä stressin osa-alueelta välttynyt). Olen kingi noissa itseaiheutetuissa jutuissa :D. Omalla kohdallani metsään mentiin eniten siinä, että treenasin stressaavan elämäntilanteen päälle liian kovaa, sillä olin jostain kuullut, että liikunta auttaa stressiin. Ja toisaalta kovatehoinen treeni oli ainoa tapa saada ajatukset hetkeksi pois stressaavista asioista. En voinut kuvitellakaan mitään joogaa, sillä en yksinkertaisesti olisi pystynyt keskittymään. Toinen moka oli liika kahvin juonti. Olin aamuisin erittäin väsynyt ja ainoa tapa saada koneisto töissä käyntiin oli juoda kahvia. Paljon kahvia. Kahvi nostaa kortisolin eritystä kehossa ja näin myös stressikuormaa.

Nykyisin tunnistan miltä kova stressi tuntuu ja jos huomaan oireita, kevennän tietoisesti kuormaa. Liikunnan saralla keskityn salitreenin sijaan enemmän rauhoittaviin juttuihin, kuten venyttelyyn, hierojalla käyntiin, piikkimatolla makoiluun, kevyisiin kävelylenkkeihin jne.

Miten itse hallitsen stressiä:

• Kevennän treenejä ja panostan kehonhuoltoon
• Vähennän kahvin juontia ja suosin yrttiteetä
• Teen listan tekemättömistä asioista ja suunnittelen niille aikataulun
• Makoilen piikkimatolla ja kuuntelen musiikkia
• Ulkoilen
• Näen kavereita enkä keskustele vahingossakaan stressaavista jutuista
• Pidän päiviä, jolloin ei ole mitään sovittua
• Katson murusen kainalossa elokuvia
• Koitan syödä terveellisesti
• Opettelen suhtautumaan kevyemmin asioihin
• Jos on esim. joku stressaava tilanne ja olen väsynyt, tolkutan itselleni, että nyt saan levätä, olkoot kotona miten sotkuista tahansa

Toki nämäkään keinot eivät aina riitä ja välillä stressi kasvaa kovaksi. Koitan tällöin kuitenkin pysähtyä ja miettiä mitä ne kovimmat stressin aiheuttajat ovat ja hoitaa asiat niin, että se kuorma pienenisi. Välillä tilanteet ovat tosin itsestä riippumattomia, eikä niihin voi itse vaikuttaa. Tällöin koitan hyväksyä tilanteen, enkä soimaa itseäni tekemättömistä jutuista.

Koittakaan kaikki tunnistaa stressin oireet ajoissa, jotta ette polta itseänne loppuun!

Terkuin Elina

Positiivisena pysymisen vaikeus

Kaikki tietää ne päivät, jolloin tuntuu, ettei mistään tule mitään. Asiat ei mee niin kun piti, eikä niihin välttämättä pysty omalla tekemisellä vaikuttamaan (ainkaan aivan täysin). Tai sitten vielä niin, että parhaasi teit ja se vaan ei yksinkertaisesti riitä. Jopa siinä tilanteessa, kun elämä potkii päähän ja lujaa, pitäisi pysyä positiivisisena. Tämä on kuitenkin paljon helpommin sanottu, kuin tehty. Mistä sitä voimaa oikein saa?

Itsellä on taas viime päivät ajatukset olleet aika maassa ja yllä oleva kappale on enemmän kuin ajankohtainen. Lähipiirissä on tapahtunut ikäviä juttuja ja sitten vielä päälle tämä oma työ(ttömyys)tilanne. Jonkun aikaa jaksoin olla innostunut ja tsempata, kun hakuun tuli pari kiinnostavaa paikkaa ja ajattelin, että voisi olla jopa saumaa saada ne. Tänään soittelin sitten toiseen ja sain kuulla, että pestiin on ollu 90 hakijaa. Voitte arvata, että tällä mun vajaan 2 vuoden työkokemuksella ei varmastikaan sijoituta edes sinne haastatteluun kutsuttaviin. Tämä heijastaa aika hyvin työtilannetta täällä Lahdessa. Työttömiä on paljon ja työpaikkoja vähän.

Tuon puhelun jälkeen vajosin tuolissa varmaan 20 senttiä alas päin ja tuli sellainen fiilis, että ei tästä tule mitään. Hetken ryvin itsesäälissä, kunnes pakotin itseni ylös miettimään asioita.

Koska tuo ei vielä tarpeeksi lannistanut (ja ilmeisesti olen jonkin sortin masokisti) päätin soittaa toiseen paikkaan, jossa olin jo käynyt haastattelussakin. Sieltä sain kuulla, että jäin toiseksi. Jes. Helvetin hieno päivä.  Tuon puhelun jälkeen fiilis oli tasoa: "ei kiinnosta". Ja itseasissa niin on vieläkin. Työnhakeminen ei kiinnosta tipan tippaa. Jos joku tänään kysyy multa, että miten työnhaku edistyy, se saa varmaan turpaan.

Voisin jatkaa tuota rypemistä ja masentua ( ja juuri nyt se tuntuu aivan helvetin hyvältä vaihtoehdolta), koska en saa töitä. Valitsen (siis pakotan itseni valitsemaan) kuitenkin, että en näin tee. Itsesäälissä rypeminen on henkisesti erittäin rankkaa ja lamaannuttaa ihmisen hyvin nopeasti (vaikka ei se nouseminenkaan ihan itsestään käy). Vanha klisee, asenne ratkaisee, pätee tässäkin. Mä VALITSEN suhtautua asiaan toisin. En jää peiton alle surkuttelemaan, vaan käytän mun energiat itseni kehittämiseen ja ystävien auttamiseen parhaani mukaan (okei, tänään olen kiukkuinen kuin ampiainen ja masentunut, mutta en enää huomenna).

Huono työtilanne pakottaa miettimään erilaisia ratkaisuja tulevaisuutta varten ja mulla onkin jo jotain hätävaraa mielessä, jos töitä ei tule. Pääasia on, etten jää tuleen makaamaan. Täytyy ajatella niin, että kun jokin ovi sulkeutuu, sata muuta avautuu. Jos mä en esimerkiksi saa markkinoinnin parista töitä, keksin jotain muuta. Ei ole mihinkään tähtiin kirjoitettu, että musta täytyy tulla markkinoinnin ammattilainen. Ehkä musta tuleekin jotain ihan muuta. Ehkä se "jotain muuta" onkin paljon kivempaa kuin markkinointi?

Tuosta surullisuuden lamaannuttavasti kuopasta ylös kiipeäminen ei todellakaan ole helppoa. Ja sitä vaikeammaksi se muuttuu mitä kauemmin siellä makaa. Itse olen joskus ollut oikein pessimistisyyden perikuva ja niin negatiivinen, että oksat pois. Ajattelin aina sen kaikista huonoimman vaihtoehdon perjaatteella "pessimisti ei pety". Tuo on osin totta, mutta jatkuva pessimistisyys latistaa mielialan ihan pohjalukemiin. Nykyisin en enää anna noille kurjille ajatuksille tilaa enempää, kuin sen yhden päivän. Sitten rupean kokoamaan ajatuksia taas kasaan ja muistuttamaan itseäni siitä, että mulla on kaikki mahdollisuudet mennä juuri siihen suuntaan elämässä, kuin haluan. Tämä asennemuutos on helpottanut paljon mun arkea. Lähtökohtaisesti voin sanoa olevani nyt onnellisempi ihminen kuin ennen. Vaan mä itse olen vastuussa mun onnesta.

Positiivisena pysyminen onkin yksi tärkeimmistä taidoista, mitä ihminen voi nykymaailman stressaavuden keskellä harjoitella. Henkinen hyvinvointi heijastuu myös fyysiselle puolelle ja sitä kautta vaikuttaa kokonaisvaltaisesti itseen ja ihmisiin ympärillä. Ei pidä myöskään lokeroidan itseään liian tiukasti, vaan nähdä vaihtoehtoja.

Jokaisessa päivässä on jotain hyvää, kun oikein miettii (ja välillä on hyvä miettiä). Tänäänkin tän paskan keskellä mä oon käynyt salilla tekemässä erittäin perille menneen jalkatreenin. Maastavetoon tein omat enkat ja kyykytkin meni kuin vettä vaan. Sen lisäksi nukuin viime yönä hyvin ja kämppä on siisti, koska siivosin eilen. Illalla söin herkkusafkaa ahvenfileistä ja kohta kellahdan murusen viereen nukkumaan. Näiden ajatusten jälkeen mieliala on hieman parempi (niin kauan kun onnistun pitämään ajatukset pois päivän muista tapahtumista).

Tärkeimmät keinot, millä itse pysyn positiivisena

• Joka päivälle jotain tekemistä, että on aamulla syy nousta. Se voi olla mitä vaan: suursiivous, kaupassa käynti ja jonkun herkkupöperön valmistus, kuntosalia, kavereiden näkemistä, mitä vaan. 
• Perse ylös ulos ja lenkille. Joka päivä poistun himasta. Edes kauppaan tai lenkille.
• Harrastus. Itse harrastan kuntosalia ja liikuntaa ylipäätään. Viimeaikoina olen myös askarrellut fimo-massasta kaikkea kivaa.
• Auta muita. Keskitä energiaa ystävien ja perheen auttamiseen tai tee vaikka vapaaehtoistyötä.
• Tee asioita sen eteen, mitä tavoittelet (ja joku tavoite on oltava!). Esim itse pyrin kehittämään omaa ammatillista osaamistani.
• Aina kun joku oikein ärsyttää, palauttele mieleen positiivisia juttuja päivässä tai jos niitä ei löydy, elämässä yleensä.
• Katkaise tietoisesti itsesääliajatukset heti alkuunsa. Jos annat niille sijaa mielessäsi, ne kasvavat suhteettoman suuriksi.
• Soita jollekin ja valita oikein kunnolla. Sen jälkeen lopeta.
• Välillä saa olla surullinen, mutta ei liian kauaa.

Pointti tässä tekstissä oli varmaanki se, positiivisella asenteella jaksat elämää paljon paremmin.  Vaikka välillä kaikki tuntuu ihan paskalta, on elämässä silti paljon hyvää. Joskus niitä hyviä juttuja täytyy vaan kaivaa vähän syvemmältä. Kaikilla on joskus kurjaa ja vastoinkäymisiä, mutta se on omasta asenteesta kiinni antaako niiden lannistaa.

Stay positive!

Terkuin Elina 

Välimittauksen tuloksia

Eilen sain kuin sainkin kaivettua kehonkoostumusvaakani kaapista ja otettua hieman välimittoja. Ensimmäiset mitat otin tammikuun 5 päivä, kun valmennus alkoi. Tässä tuloksia:

5.1.2015:
Paino: 59,7 kg
Rasva: 33,3 %, 19,88 kiloa
Lihas: 27,8 %, 16,57 kiloa
Viskeraalinen rasva: 4

2.4.2015
Paino: 60,6 kg
Rasva: 29,6 %, 17,94 kiloa
Lihas: 30,7 %, 18,60 kiloa
Viskeraalinen rasva: 4

Muutos:
Paino: + 900g
Rasva: - 3,7 %,  -1,94 kiloa
Lihas: + 2,9 %, + 2,03 kiloa
Viskeraalinen: -

Laitehan mulla on joku OBH Nordican halppisversio, eli ei mitään kovin luotettavia tuloksia varmastikaan anna, mutta suunnan kertoo. Esim. InBodyn mukaan rasvaa mulla oli kehossa vajaa pari kuukautta sitten 13,8 kiloa. Muutokset ovat joka tapauksessa omaan mieleeni varsin hyviä. Ei mitään kovin suuria juttuja, mutta oikeaan suuntaan ollaan ehdottomasti menossa. Enää ei hirveä matka ole niihin tuon vaa'an parhaimpiin mittoihin syksyltä 2013, jotka olivat lihasta 33 % ja rasvaa 27 %. Ehkä kesäksi ollaan noissa lukemissa.

Sellaisen huomion tein tässä eilen kun mietin syömisiäni, että tällä hetkellä suurin ongelma on se, että syön illalla liian tukevasti. Syykin tähän löytyi melko helposti. Jouduin reissussa aloittamaan Diane Novaa vastaavat e-pillerit vaikean hormonaalisen aknen takia ja ne aiheuttivatkin minulle melkoisesti sivuvaikutuksia. Ikävin niistä oli liuskan alussa jatkuva oksettava olo. Liuskan vikoilla viikoilla huonoa oloa esiintyi enää lähinnä aamuisin. Tämä vaikutti radikaalisti aamupalan syöntiin. En vain saanut aamulla alas juuri mitään. Väkisin lasin smoothieta ja ehkä yhden munan. Monesti pystyin syömään aamupalan vasta puolen päivän aikaan.

Lopetin pillerit kaksi viikkoa sitten ja huono olo on tiessään, mutta aamupalani on jäänyt erittäin kevyeksi. Yleensä lasi smoothieta ja yksi keitetty muna. Luulen tämän olevan pääsyynä siihen, miksi illalla on liian kova nälkä. Nyt yritän tietoisesti lisätä enemmän evästä aamupalalle, jotta saisin iltasyömistä kevyemmäksi. Katsotaan onko mitään vaikutusta.

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Elina

Tunnit kuluu ja päivät vaihtuu

Motivaatio kirjoitteluun on ollut viime aikoina hieman hukassa enkä ole sillä jaksanut päätäni vaivata. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tää mun projekti olisi ottanut jollain tavalla takapakkia. itseasiassa mulla menee tällä hetkellä aika hyvin. Ainakin noin niin kun omasta mielestä ja sehän se lienee kaikkein tärkeintä, eiks je?

Sää. Hyvä syy relata sisällä

Oikotie Optiimaaliin -valmennuksen kolmas treeniohjelma on ollut ahkerassa käytössä ja salilla alkaa tulla jo tulosta. Syväkyykky menee hyvällä tekniikalla pohjaan asti melko kivalla painolla (16 kg:n kahvakuula). Muissakin liikkeissä kehitystä huomaa selvästi. Painoja saa laittaa lisää joka treenikerralla. Ehkä yksi ero aiempaan on se, että näin olen nyt myös tehnyt. Aiemmin junnasin liian pitkään samoilla painoilla, kun "en nyt jaksa tehdä isommilla". Kyllä sitä vaan ihmeen hyvin jaksaa ja jos ei jaksa, pienempiin painoihin pääsee aina takaisin. Esim. pystypunnerrusta teen tällä hetkellä 9 kilon käsipainoilla 4x9 toiston sarjaa (molemmat kädet samaan aikaan). Seuraavaan treeniin saa siirtyä jo 10 kiloon. Ennen reissua taisin parhaillaan pystypunnertaa 8 kilon käsipainoilla.

Ruokailujen kanssakin menee tosi jees. Herkuttelen edelleen, mutta se on pysynyt hallittuna. Oman olon merkitys korostuu koko ajan entisestään ja se paska olo, minkä paskan syöminen saa aikaan, ällöttää.

Kaiken kaikkiaan omasta mielestä oon päässyt aika hyvin kiinni terveelliseen ja mukavaan elämään koto Suomessa. Työpaikka olisi tietysti jees, mutta muilla osa-alueilla menee kivasti.

Ylihuomenna ajattelin ottaa vähän välimittoja. Tosin tuossa kohtaa tää rento suhtautuminen saattaa kyllä kostautua. Lihasta nyt ainakin on toivon mukaan tullut hieman lisää lähtötilanteeseen nähden. Toisaalta oon ihan tyytyväinen tähän varren koostumukseen tälläisenäänkin, että jos jotain on tapahtunut, se on vaan plussaa!

Parasta tässä valmennuksessa onkin ollut ehdottomasti se, että mun huomio kiinnittyy kehityksestä puhuttaessa tätä nykyä aivan eri asioihin, kuin ennen. Aiemmin mittareita olivat lähinnä paino ja läskin määrä reisissä (ja ihan kaikkialla muuallakin). Ja sitä muuten oli aina liikaa. Muistan, kun aloitin jotain Juttadieettiä, niin ajattelin, että 55 kiloa on hyvä paino ja oon tyytyväinen. No, siihen kun pääsin, en nähnyt muuta kun ne läskit reisissä edelleen. Suhteellisuudentaju hämärtyi ihan täysin.

55 kiloa ja läski

60 kiloa ja sopiva

Nykyisin kehityksen mittareina mulla toimii keittiön puolella oma suhtautuminen ruokaan ja herkkuihin, treenitekniikoiden ja -painojen kehitys salilla, sekä oma mieliala ihan joka päivä. Haluun tehdä jokaisesta päivästä niin hyvän, kuin mahdollista. En aio enää ikinä ajatella "sitten kun...." ajatuksia.

Menneen kuukauden aikana mulla on ollut aikaa ja mielenkiintoa paneutua uuteen askarteluharrastukseen, jonka seurauksena onkin syntynyt kasa melkein syötäviä karkkikoruja

Enkkulakuja, suklaata, muffineja nam.....

Uuden harrastuksen myötä päivätkin ovat huvenneet odotettua nopeammin. Harrastukset ja työnhaku täyttävät päivät aika tehokkaasti.

Kaikki reilassa siis. Ei muuta kun eteen päin sano mummo takatalven lumihangessa!

Happiness is little things

Elina

Miten menee noin niinku omasta mielestä?

Täällä on ollut vähän hiljaista taas, sillä mielialat eivät ole kovinkaan paljoa nousseet viime viikkoisesta. Ei mitään uutta työrintamalla siis.

Ajattelin nyt kuitenkin tehdä katsauksen projektin tämän hetkisestä tilanteesta, sillä se ei loppujen lopuksi ole mikään kovin huono, vaikka ajoittan tuntuukin siltä. Toki korjailtavaa löytyy edelleen, mutta hyvällä tiellä ollaan. Ehkä tämä asioiden konkreettinen listaaminen auttaa tajuamaan sen. Listaan vain asioita, jotka liittyvät omiin toimiini ja ajatusmalleihini sekä niiden muutoksiin. En siis käsittele nyt ulkoisia tekijöitä, kuten ystäviä perhettä ym. Tällä rintamalla on kaikki hyvin.

Mulla suurimmat edistysaskeleet liittyvät ruokaan ja syömiseen, sillä näiden kanssa on ollut eniten ongelmia. On ollut ahmimista, nälän näkemistä, kadonnutta kylläisyydentunnetta, yksitoikkoista syömista jne..

Nykyisin...

tykkään terveellisestä ruoasta makunsa puolesta ja viitsin nähdä pöperöihini hieman vaivaa

Tämä on melko iso juttu. Kyllä jokainen tietää, että parsakaali ja kana uppoaa sen 4 kuukautta, kun dieettiä kestää. Lopussa menee vaikka nenästä kiinnipitäen ja vedellä alas huuhdellen, jos ei muuta. Näin itsekin söin ennen. En jaksanut panostaa eväisiini joten turhan usein lautasella oli paistettuja kanansuikaleita tai jauhelihaa ja paistettuja tai höyrytettyjä kasviksia. Kyllähän ne jonkun aikaa maistuivat, mutta melko pian alkoi tulla korvista. Söin silti. Tuon ansiosta en voi tänä päivänä sietää valmiita wok-vihannessekoituksia. Hyi. Tämä yksitoikkoisuus sitten sai aikaan sen, että koko ajan teki mieli jotain parempaa evästä ja sitä sitten repsahdusten muodossa vedettiinkin. Tämä ei toiminut ainakaan itselleni, sillä haluan nauttia syömisestä. Ruoka on mulle paljon muutakin, kuin polttoainetta. Ennen hyvää ruokaa ajatellessani mielessäni olivat lähinnä hyvä pitsa tai joku ravintola-annos. Ei milloinkaan omat kokkaukseni.

Nykyisin voin ilokseni todeta, että mulle maistuu terveellinen ruoka ihan joka päivä ja jos tarjolla on joku mäkkieväs tai kalakeitto, otan kalakeiton ihan siksi, että se on parempaa, en siksi, että se on terveellisempää. Viitsin nähdä ruokieni eteen vaivaa ja suhtaudun kokkailuun rennolla otteella. Enää ei tarvitse laskea, että annoksesta on löydyttävä 10 grammaa rasvaa ja 20 grammaa proteiinia. Osaan arvioida, että proteiinia on tarpeeksi ja muut tulevat siinä sivussa. Mulle hyvä ruoka ei enää tarkoita epäterveellistä ruokaa. Tää on ihanaa, koska voin nauttia ruoasta joka ikinen päivä.

Terveellistä ja hyvää lohi-pinaatti-currya

syön vain sen verran, että nälkä lähtee, enkä ahmi

Olen päässyt ahminnasta eroon täysin (koputtaa puuta). Aiemmin diettaillessani olin koko ajan nälkäinen ja tämä sitten kostautui. Sain ahmimiskohtauksia ja sotkin nälänsäätelymekanismini aivan täysin. Olin kylläinen vasta silloin, kun vatsani oli fyysisesti aivan täynnä, enkä olisi saanut alas enää palaakaan. Tämän olon koin hyväksi.

Nykyisin huomaan kylläisyyden tunteen helposti. Huomaan, että nyt on jo maha pikkuisen täynnä ja pystyn arvioimaan, että syön vielä pari lusikallista ja sitten riittää. Tälläisen ruokailun jälkeen olo on hyvä ja kylläinen, mutta ei mitenkään tukala. Syön siis nykyisin aina siihen asti, ettei ole enää nälkä, mutta hyvin harvoin sen yli. Nykyisin inhoan sitä tunnetta, kun on syönyt liikaa ja vatsa on aivan ähkyssä. Hyi.

syön säännöllisesti ja monipuolisesti

Ruokailuni ovat pääsääntöisesti säännöllisiä. Pystyn arvioimaan, koska tulee nälkä seuraavan kerran ja pidän huolen, että tällöin on jotain evästä saatavilla. Tätä ei tarvitse enää edes ajatella, vaan se tulee automaattisesti.

Ruokailuni on monipuolista. Syön erilaisia juttuja joka päivä ja pyrin tietoisesti pitämään kaikki ateriat erilaisina, ettei kyllästymistä tapahdu.

harrastan säännöllisesti liikuntaa ja kuuntelen kroppaani

Liikun melko paljon. Kuntosalia, lenkkiä, kahvakuulaa.. Liikunta on monipuolista ja sitä tulee tarpeeksi. Osaan nykyisin kuunnella kroppaani ja pidän lepopäivän, jos siltä tuntuu. En pode tästä huonoa omaa tuntoa. Aiemmin kävin salilla jopa 6 kertaa viikossa ja aina treenasin täysillä. Ei ihme, että uni ei tullut iltaisin ja oli paljon muitakin ylikunnon oireita. Nykyisin treenaan salilla noin 4 kertaa viikossa ja jos joskus tuntuu, että nyt ei suju, en pakota itseäni enkä pode myöskään tästä huonoa omaa tuntoa.

vatsani voi hyvin

Vatsani voi tällä hetkellä hyvin. Ei ole ylimääräisiä turvotteluja tai kipuja. Tämä on melkoinen muutos, sillä olen kärsinyt aiemmin todella paljon erilaisista vatsaongelmista. Luulen, että suurin syy tämän hetkiseen hyvään tilaan on ruokavalion monipuolisuus. Syön kaikkea, mutta pyrin vaihtelemaan aterioita päivittän. Aiemmin saatoin syödä kolme kertaa päivässä purkin rahkaa, mutta en enää. Syön rahkaa silloin tällöin, jos mieli tekee, mutta en todellakaan joka päivä. 

uni on ollut hyvää viime aikoina

Olen nukkunut melko hyvin tuon viimeisen unettomuusjakson (joka jäi onneksi tosi lyhyeksi) jälkeen. Luulen tämän johtuvan nostetusta magnesiumin annostuksesta ja iltojen rahoittamisesta (vaikken kyllä vieläkään saa konetta tai telkkaa kiinni tuntia ennen nukkumaan menoa).

Toki listan toinen puoli sisältää asioita kuten, syön liikaa herkkuja ja juon liian vähän vettä, mutta kyllä noita positiivisia juttuja vaan on enemmän! 

Josko tästä saisi uutta tsemppiä tuleviin päiviin

No job no sleep no motivation

Täällä on tää viikko menty aikalailla otsikon mielialan vallitessa. En olis ihan heti uskonu, että oikeesti kyllästyn tähän kotona oloon, mutta näin se vaan on. Päivät koostuu lähinnä treeneistä ja siivoilusta. Ainiin ja tietty syömisestä.

Tää viikko erityisesti on ollu jotenki tosi vaikee. Mikään ei meinaa kiinnostaa (eikä asiaa auta se, että työhakemuksia on lähetelty ahkeraan saamatta yhteenkään vastausta). Treenaamaan oon saanut itseni ja ne kulkeekin ihan hyvin. Itseasiassa vaihdoin nyt kuntosalin Foreverilta tuohon melkein naapurissa sijaitsevalle Go Go Expressille. Gogolla oon käynyt nyt kaksi kertaa ja täytyy kyllä sanoa, että tykkään tosta salista huomattavasti enemmän, kuin Foreveristä. Tilaa on enemmän ja laitteita on enemmän. Laitteet on uudempia ja ehjiä. Siellä on lisäksi SIISTIÄ. Foreverillä on ollut kuntosalitoimintaa sen verta kauan, että siellä on oikeasti todella paskaista. Hajukin koko salilla on sellainen etova. Hyh. Gogolta löytyi myös paljon vapaita painopaikkoja ja erilaisia taljoja, toisin kuin foreveriltä. Ruuhka-aikaan en ole vielä Gogolla käynyt enkä ihan heti aio mennäkään jos ei ole aivan pakko.

Sitten se toinen puoli joka ei ole mennyt tän alakuloisuuden takia aivan nappiin, nimittäin syöminen. Suuhun on eksynyt tavallista enemmän herkkuja ja tänään jopa karkkia. Nyt tosin tänään oli sellainen kummallinen tilanne, ettei se karkin syöminen edes parantanut mun mieltä. Yleensä karkkia mussuttaessa on tullut jollain tapaa paljon parempi fiilis. Tiedä sitten mistä johtuu tämä outo käänne. Täytyy nyt koittaa muistaa tämä, jos ensi kerralla jäisi ne namit sitten syömättä.

Töiden (ja ylipäätään) tekemisen puutteesta johtuva ahdistus on kiristänyt mun mieltä jopa siinä määrin, että tuossa meni pari yötä, jolloin en nukkunut käytännössä lainkaan. Vihaan unettomuutta. Mulla katoaa yöunet samantein kun tulee enemmän stressiä. Väsyttää kyllä kovasti. Jopa niin paljon, ettei silmiä jaksa pitää auki, mutta ei vaan uni tule. Sitten kun nukun yhden yön huonosti, stressaan sitäkin ja kierre on valmis.

Huonot unet ja stressi ovat sitten kiristäneet pinnan siihen pisteeseen, että lähes kaikki ärsyttää. En meinaa kestää pienintäkään vastoinkäymistä. Esimerkiksi tänään ajattelin tehdä ruoaksi porkkanalettuja jauheliha-sienitäytteellä. Saatuani ensimmäisen letun pannulle, tajusin, että se jää pannuun kiinni ja hajoaa kääntäessä. Hanskat lensi saman tien tiskiin ja ryntäsin kiukkuisena pois keittiöstä fiiliksellä "Aivan sama. Syödään sitten prkl pitsaa." Onneksi muruseni on kärsivällinen ja hän paistoi letut loppuun hieman paremmalla onnella kuin minä. Sapuskasta tuli jopa ihan kelvollista, mutta ei se enää jaksanut piristää. Siinä epätoivoissani sitten söin karkkia, jotta olo paranisi, mutta paskan marjat. Ei tähän taida mikään muu auttaa, kun työn saaminen.

Syömisten penkin alle meneminen masentaa mua entisestään, kun tiedän, että se tekee hallaa mun kropalle ja suolistolle, sekä myös läskin lähtemiselle. Miksi mä turvaudun ruokaan kun tarviin lohtua, vaikka se ei selvästikään enää anna sitä toivottua vastetta, eli hyvää oloa? Mitä muuta otan siihen tilalle? Eli kun illalla masentaa, mitä muuta mä teen, kun hautaudun karkkipussin kanssa sohvan nurkkaan? Mä en tiedä. Ei tule mitään mieleen. Teetä juon ja se riittääkin, jos ei ole mitään kummempaa, mutta tää tän hetkinen stressi on se verta perustavaa laatua, että teellä saa heittää vesilintua. Nyt joku ehdottaa, että lähde ulos selventämään päätä. Tähän voin sanoa, ettei auta, sillä tää työjuttu on sellainen, ettei se vatvomalla tästä helpotu ja jos lähden kävelylle, ajattelen tasan tarkkaan tätä koko ajan ja palaan himaan entistä kiukkuisempana.

Kai se on yritettävä mennä tässä taas päivä kerrallaan eteenpäin näitten ruokailujen kohentamisen suhteen. Ne oli jo niin hyvässä jamassa ja nyt taas homma meinaa mennä läskiksi. Mun täytyisi oikeasti koittaa löytää tähän stressin käsittelyyn joku syömistä toimivampi tapa, sillä stressiä tulee taatusti olemaan enemmän tai vähemmän jatkossakin eikä ainainen syöminen vaan toimi. Niin oonhan mä koittanut vähentää stressiä treenilläkin, mutta sekään ei oikein toimi sillä henkinen stressi + fyysinen stressi = ylirasitus ja loputkin unet katoaa. Mihinkään kevyeen joogan tyyliseen treeniin musta ei stressaantuneena ole, koska ajatukset ei yksinkertaisesti pysy kasassa.

Sori ei kuvia. Ei vaan jaksa.

Pää hajoo.

Inbody - faktaa kropan tilanteesta

Hellou!

Tänään kävin Lahden kaupungin tarjoamassa ilmaisessa InBody -mittauksessa (vinkki kaikille lahtelaisille: terveyskioskista, Triosta, saa varattua kerran vuodessa itselleen ilmaisen kehonkoostumusmittauksen).

Tulokset yllättivät allekirjoittaneen melko täydellisesti. Ja vieläpä positiivisesti :). Ajattelin, että vuoden lähes täysi treenaamattomuus ja epämääräinen syöminen ovat vieneet multa viimeisetkin lihakset ja tilalla on aimo annos rasvaa. Totuus oli kuitenkin onneksi hieman valoisampi :)

InBodyssä en ole ennen käynyt, mutta Tanita-laitteella oon joskus mittauttanut itseni kuntosalilla. Tämä oli syksy 2013 ja olin silloin elämäni parhaassa kunnossa lihasten puolesta. Tuolloin mulla oli lihasta molemmissa käsissä 2.2 kiloa, oikeassa jalassa 7.3 kiloa ja vasemmassa 7.2 kiloa. Rasvaprosentiksi laite antoi 20,9.

Nyt tulokset olivat seuraavat:

Painoa oli 59.7 kiloa, lihasta 25,3 kiloa ja rasvaa 13.8 kiloa. Kaikki luvut asettuvat nätisti viitearvoihin. Lihastasapainon suhteen käsissä on jopa enemmän lihasta kuin tuolla Tanita-laitteella mitattuna, mutta en oikein usko tätä. Tai siis en usko tuota Tanitan tulosta. Nämä luvut ovat kuitenkin hyvät ja tuolla "normaali" -alueen yläpäässä, mikä meinannee sitä, että käsissä on edelleen papu tallella, jes! Jalkojen tilanne ei ole ihan yhtä hyvä, mutta ei missään nimessä myöskään huono. Lihasta on mukavasti ja parin kuukauden päästä varmasti vielä enemmän ;) Keskivartalossakin on lihasta, mutta niin on myös rasvaa. Tämä saisi hieman vähentyä. Ihannepainoksi laite antoi mulle 59.6, eli tiputettavaa olisi 100g :D. Omaan silmään saisi tästä kyllä pari kiloa lähteä samantein, mutta ei ehkä sitten enempää. Viskeraalisen rasvan arvo oli 66,7, mikä oli myöskin hyvä.

Tulokset olivat omaan silmään erinomaiset tämän hetkiseen tilanteeseeni nähden. En voi oikein uskoa, että tuota rasvaa ei tuon enempää ole. Mittaaja kyllä vakuutti, että tämä InBody 720 -laite on markkinoiden luotettavin ja jopa lääkärit käyttävät tätä, joten pakko kai se on uskoa.

Melkoinen herätys itselle tuli lopussa tulosten purussa. Meitä oli siis 5 henkilön ryhmä ja olin naisen vieressä, jota  pidin saman kokoisena, kuin itseäni. Sivusilmällä katse osui hänen paperiinsa ja tuohon rasvan määrään. Sitä oli yli 20 kiloa. Siis yli 6 kiloa enemmän kuin mulla ja mun mielestä näytetään ihan samalta. Noiden kaikkien aiempien nettidieettien sekoittama mieleni on edelleen ilmeisesti sitä mieltä, että olen isompi, kuin mitä oikeasti olen.

Tämä pudotti ison kiven sydämeltä tätä Oikotie Optimaaliin -valmennustakin ajatellen. Mun ei oikeasti tarvitse juurikaan laihtua, vaan voin keskittää energian muihin hyvin vointiin liittyviin asioihin, kuten vatsan kuntoon, lihashuoltoon ja treeniin, sekä stressin hallintaan.

Ihana päivä!

Elina

Treenikoulu takana ja banaanileipä uunissa

Nyt on taas käyty vähän opettelemassa perusliikkeiden liiketekniikoita. Melko hyvin mulla on tekniikat hallussa, mutta kiva, kun pääsee kerrankin kunnolla tsekkaamaan niitä. Muuten treenikoulussa ei tällä kertaa kovinkaan paljon uutta asiaa mulle tullut. Tekniikoiden lisäksi ihmiset kyselivät lisäravinteista ja niiden käytöstä.

Seuraavalla kerralla treenikoulu keskittyy lihashuoltoon ja venyttelyyn sekä putkirullaukseen. Tähän täytyy ehdottomasti osallistua, kun multa tuo rullakin kerta löytyy. Tää on lisäksi se osa-alue, missä nään itselläni eniten kehitettävää. Oon tosi laiska venyttelemään tai muutenkaan huoltamaan kehoa.

Lauantai-iltana kotiuduttiin Hesasta ja tarkoitus oli mennä sunnuntaina salille, mutta ei vaan jaksanut. Yksinkertaisesti kiinnostus oli puhdas nolla. En sitten mennyt ja ihan hyvä päätös, sillä tänään ja eilen motivaatiota olisi ollut taas vaikka tuplatreeniin. Kai se kroppa kaipasi viikonlopun juoksujen jälkeen lepoa. Viisas kapistus.

Ruokailut meni helsingissä vähän niin ja näin. Serkulla oli herkkuja, heh. Tuli syötyä määrällisesti hieman liikaa, mikä tuntui vielä  sunnuntainakin. Ällö ja jotenkin tosi raskas olo. Kiva huomata, että olen nyt päässyt eroon siitä tunteesta, mikä mulla vielä jonkun aikaa sitten oli, että mahan täytyy olla ihan täynnä, ennen kuin olo on täydellisen tyytyväinen ja kylläinen. Nyt vatsan liika täysinäisyys aiheuttaa lähinnä oksetusta ja tukalaa oloa. Vihdoin tulee kylläisyys signaalit oikein, jes! Kauan tässäkin taas kesti.

Tässä kirjoittaessa toinen otsikon asia, eli banaanileipä on edennyt jo uunista lautaselle. Idea tähän lähti aamulla siitä, kun katselin hedelmäkorissa köllöttäviä ruskeaksi ehtineitä banaaneja ja mietin, että mitähän näistä oikein tekisi. Hetken mietittyäni mieleeni tuli Aussilassa silloin tällöin nauttimani herkku, banaanileipä. Nopean googlailun jälkeen päädyin tähän reseptiin.

Yhteen leipään tarvitset:

4 banaania

4dl haluamaasi kasvimaitoa (toimii kookosmaitoon ja soijamaitoon ainakin erinomaisesti)

6dl kaurahiutaleita

1,5tl kanelia

0,5tl kardemummaa

0,5tl neilikkaa

0,5tl inkivääriä

1,5tl leivinjauhetta

öljyä voiteluun

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Mittaa ainekset kulhoon leivinjauhetta lukuun ottamatta. Blendaa ainekset sauvasekoittimella (tehosekoitinkin käy). Jatka sekoittamista kunnes huomaat kaurahiutaleiden muuttuvan koko ajan vain pienemmiksi ja pienemmiksi "hiutaleiksi". Seos on valmista, kun muutosta ei enää tapahdu. Aikaa tähän menee pari minuuttia. Viimeiseksi sekoita taikinaan leivinjauhe. Voitele leipävuoka ja kaada massa vuokaan. Paista leipää uunin alimmalla tasolla ritilän päällä 30 minuuttia, jonka jälkeen sammuta uunista virta ja jätä vielä jälkilämpöön noin puoleksi tunniksi. Tarkista kypsyys hammastikulla. Leivän kuuluu jäädä meheväksi, joten älä kuivata sitä. Nauti joko sellaisenaan tai vaikka margariinin, maapähkinävoin tai hillon kanssa.

Kuva ja ohje Life tastes good -blogista

Oma leipäni ei ihan tuolta näyttänyt. Käytin nesteenä vaniljan makuista soijajuomaa, kun sitä oli avattu tölkki kaapissa. Tämä toi leipään hieman enemmän makeutta ja tuloksena oli enemmänkin kostea banaanikaurapuurokakku :D. Maku oli kyllä varsin hyvä, vaikka koostumus ei ihan leipämäinen ollutkaan. Loistava kahviherkku, nam! Ensi kerralla laitan varmaan hieman vähemmän nestettä.

Banskukakku by me

Tänään kävin myös InBody -mittauksessa, mistä kerron enemmän seuraavassa postauksessa.

Elina

Huono olo vaivaa

Moikka vaan.

Tässä postauksessa ei ole mitään kovinkaan hienoa punaista lankaa. Kunhan kuulumisia ajattelin kirjoitella. Viime viikonloppuna lomailtiin tosiaan peurungassa ja meillä oli varsin toiminnallinen viikonloppu. Salilla käytiin kaksi kertaa, kylpylässä lilluttiin yksi ilta ja lenkkeiltiinkin vähän. Ruoat oli ihan jees ja tulikin syötyä suht terveellisesti. Aamupalalla hieman reilummin, mutta muuten sitten kevyemmin.

Aamupalaa.

Kanasalaattia

Viikko on mennyt myöskin ihan jees. Maanantaina pidin taukoa treeneistä. Tiistaina tein treenin kotona ja keskiviikkona kävin Foreverillä core tunnilla, sekä kuntonyrkkeilyssä. Tänään on ollut vapaata ja huomenna olisi tarkoitus mennä tekemään treeni salille.

Lauantaina on Oikotie Optimaaliin -valmennuksen toinen treenikoulu ja ensi viikosta vaihtuu treeniohjelma. Tämä ensimmäinen kuukausi painottui liikeratojen avaamiseen ja syvien lihasten kehittämiseen ja mitä nyt nopeasti uutta ohjelmaa vilkaisin, sama meno jatkuu. Ihan hyvä, sillä nämä osa-alueet ovat itselleni heikoimmat. Kehitystä on tosin tullut jo melkoisesti. Esim. lankussa pysyin alussa vain noin 20 sekuntia, kun nyt menee hyvänä päivänä jo 50, jes :). Samoin moni liike menee nykyisin huomattavasti alkua kevyemmin.

Ruokapuolella yksi suurimmista ongelmista, mitä mulla on, on mielikuvituksen puute. Palaan tosi helposti takaisin samoihin vanhoihin ja tuttuihin sapuskoihin, jotka sitten pyörivät viikosta toiseen. Kuten reilu viikko sitten mainitsi, apuna tähän tilasin Hellapoliisin Parempaa Ruokaa -keittokirjan ja siihen kylkeen vielä soppakirjan. Näiden avulla saan toivottavasti hieman monipuolistettua meidän ruoka-arsenaalia. Vielä en ole kerennyt kirjoihin sen suuremmin syventymään, mutta ainakin kasvislisukkeita tuolta löytyy monta mielenkiintoista ohjetta.

Sitten pikku hiljaa otsikon aiheeseen, nimittäin huonoon oloon. Syön tällä hetkellä akneen Diane Novaa vastaavia ehkäisypillereitä. Naaman kuntoon ne ovat auttaneet hyvin, mutta mukana on tullut yksi varsin ikävä sivuvaikutus, nimittäin huono olo. Alussa se oli aivan jäätävä. Ensimmäiset kolme kuukautta liuskan ensimmäinen viikko meni kamalan aamupahoinvoinnin kourissa. Nyt olen syönyt noita sellaiset viisi kuukautta ja pahoinvointi on muuttanut muotoaan. Viime liuskassa ei ollut pahoinvointia juuri yhtään, mutta nyt se onkin sitten ollut läsnä enemmän tai vähemmän koko ajan. Tämä tekee syömisestä melkoisen hankalaa, kun tuntuu, ettei alas mene mitään ja jos jotain tekee mieli, on se karkkia. Pääni olen kuitenkin pitänyt ja karkkia ei ole napaan uponnut. Smoothieita saa onneksi juotua, jos tuntuu, ettei mikään muu putoa.

Hieman kyllä ärsyttää, sillä mä haluan nauttia ruoasta :D.

Eipä mulla muuta tällä kertaa. Ehkä tää olo tästä...

Elina

Elämä ilman unelmia

Kirjoittelin toissapäivänä mun Australian reissusta kertovaan blogiin viimeisen postauksen. Postauksessa käsittelin mun tän hetkisiä fiiliksiä ja tulevaisuuden suunnitelmia. Tai oikeastaan niiden puutetta. Toi kirjoitus oli eräänlainen piste mun elämän suurimmalle unelmalle. Suljin kirjan kannen viimeistä kertaa. Kirjoittamisen jälkeen oli jotenkin tosi surullinen ja masentuntut fiilis.

Ehkä suurin syy tähän on se, että nyt kun palattiin, Suomessa ei ollut juuri mikään muuttunut. En oikein tiedä minkä odotin muuttuvan, mutta juuri mitään ei ollut tapahtunut. Suurin muutos lienee se, ettei Nastolassa ole enää Seppälää. Jes. Tää sai mut jotenkin miettimään sitä, miten paikallaan elämä monella polkee. Alkaako myös mun elämä polkemaan paikallaan? Saan jossain vaiheessa työpaikan, käyn töissä 40 vuotta. Jossain välissä saan ehkä lapsia ja siinä se. Tää oli jossain vaiheessa mun suunnitelma tulevaisuudesta, mutta onko se sitä enää? En mä tiedä. Oikeestaan oon ihan hukassa. Mua ei juuri kiinnosta tehdä oman alan töitä, ei hankkia asuntoa, ei tehdä lapsia. Eikä varsinkaan kasata niskaan kasaa velvollisuuksia.

Haluun tässä vaiheessa sanoa, että en siis tarkoita sitä, että noi lapset ja talot olisi jotenkin vähäpätöisiä asioita. Joillekin ne voi olla juuri se unelma, millaista tulevaisuuden haluaa olevan. Mutta haluanko mä? Se onkin tässä se suuri kysymys. Mä en tiedä yhtään mitä mä haluan.

Henkisesti paluu Suomeen on ollut paljon suurempi juttu, kun täältä lähtö. Silloin mulla oli edessä unelma, jota lähdin toteuttamaan. Oikeestaan mun kaikki toiminta viimeiset 4 vuotta kulki kohti tuota unelmaa. Enää mulla ei ole sitä. Eikä mitään muutakaan unelmaa. Elämä ilman unelmia on niiiiiiin tyhjää.

Päivät puuhailen mitä sattuu vailla päämäärää. Siivoilen, teen ruokaa, treenaan ja oon periaatteessa ihan onnellinen. Silti mun elämästä tuntuu puuttuvan jotain. Se tärkein, palo sydämessä, asia jota tavoitella ja haluta, motivaatio nousta uuteen päivään, unelma.

Suunnitelmallisuus auttaa ehkäisemään tyhmiä valintoja

Moikka,

Ajattelin tässä postauksessa ensin päivitellä vähän mun kuulumisia ja sitten avata otsikon fraasia mun ja valmennuksen näkökulmasta.

Tää viikko on jotenkin ollut ihan älyttömän kiireinen. Koko ajan on saanut olla juoksemassa joka suuntaan. Ruokailut on kuitenkin pysyneet suht järkevinä, eikä herkkuja oo tullut puputettua eilistä paria kahvikeksiä lukuunottamatta. Oon myös ihme kyllä pysynyt erossa karkeista jo kohta kaksi viikkoa. Ei edes oo juurikaan tehnyt mieli. Tää on jonkun sortin ennätys mulle sitten yläasteajan. Tässä muutamia ruokakuvia viime ajoilta:

Pähkinäleipää ja smoothieta aamupalaksi

Bataatti-kookoskeittoa, raejuustoa ja paahdettuja kurpitsansiemeniä

Quinoachiliä lounaaksi

Banskulettuja aamupalaksi

Aamupalaa

Tuorepuuroa aamupalaksi

Kaurapuuroa aamupalaksi

Jotain ei niin oppikirjamaista on myös eksynyt kurkusta alas. Esimerkiksi tänään käytiin kaverin kanssa lounaalla ja syötiin riistakäristystä ja perunamuussia. Koostin annoksen kuitenkin lautasmallin mukaan, joten ihan hyvä ateria siitä tuli. Ja oli muuten hyvää! Karkkia vältän vielä tulevat pari viikkoa, sillä niin kauan kestää tuo tehomaitohappobakteerikuuri.

Yksi selkeä muutos, minkä olen olossani huomannut, on lisääntyneen liikunnan aiheuttama ruokahalun kasvu. Heti huomaa, jos tulee syötyä liian kevyesti päivällä sillä illalla tekee sitten mieli tyhjentää koko jääkaappi. Muutama ilta onkin tullut syötyä enemmän juurikin tuon takia. Olen kuitenkin onnistunut nämä "ekstra syömiset" valitsemaan suht järkevästi: proteiinipatukkaa, pala tummaa leipää, omena jne.. Herkkuja ei ole eksynyt näissä tilanteissa suuhun yhtään. Melkoista edistystä mulle!

Liikuntaa on tullut harrastettua ihan suht kivasti. Tällä viikolla kävin salilla maanantaina. Tiistaina tein kotitreenin ja huomenna aamulla menen taas salille. Viikonloppu menee Peurungassa, missä olisi tarkoitus käydä salilla ja lenkillä, sekä uida ja saunoa. Täytyy koittaa syödä tarpeeksi tukevasti aamusta, jotta ei reippaan liikkumisen johdosta illalla karkaa syöminen käsistä.

Oikotie Optimaaliin etenee omalla painollaan tässä sivussa. Harmiksi täytyy tunnustaa, että en ole kuluneella viikolla ehtinyt ihan täysillä valmennukseen panostamaan, eikä viikonloppukaan tuo helpostusta, sillä olen tosiaan lähdössä Peurungan kylpylään pariksi päiväksi kaverini kanssa. Ensi viikolla täytyy pyhittää enemmän aikaa valmennuksen ajatustyölle. Aiheina ovat muun muassa tämän viikon 10 optimaalisen ravitsemuksen periaatetta, joita ruvetaan soveltamaan omaan elämään. Näihin sisältyy muun muassa säännöllistä syömistä, riittävää proteiinin saantia, kasvisten syömistä joka aterialla, sekä suunnitelmallisuutta syömisessä.

Kaksi periaatetta, jotka itselläni vaativat eniten töitä ovat suunnitelmallisuus ja kasvisten syönti JOKA aterialla. Syön kyllä kasviksia ja marjoja, mutta en joka aterialla. Monesti jos syön leipää, en syö rehuja, sillä en tykkää niistä leivällä. Nyt olen alkanut ottaa viereen lautaselle kurkun pätkän ja kourallisen minitomaatteja. Pienin askelin!

Toinen juttu itselleni, mitä pitää kehittää, on suunnitelmallisuus. Usein jaksan suunnitella ruoat ennakkoon, mutta välillä tulee heikkoja hetkiä ja jos suunnitelmaa ei ole, on valinta tyhmä tai vähintäänkin tylsä. Tylsyyden välttäminen on mulle erittäin tärkeää, koska kylästyn erittäin helposti, jos lähes jokainen ateria koostuu kanasta tai jauhelihasta ja salaatista. Lisäksi mä haluan nauttia ruoan mausta ja valitettavasti esim. wokvihannekset, kana ja riisi ei todellakaan tällä hetkellä hivele mun makuhermoja. Olen myös ihan käytännössä huomannut, että jos "hemmottelen" mieltäni ja syön oikeasti maistuvaa ruokaa, ei mun tee mieli herkkuja yhtään niin paljon, kuin jos olisin syönyt jotain sellaista, mistä en niin kovin pidä (tai mikä tulee jo ulos korvista).

Hyvä esimerkki suunnittelusta on jo ylemmissä kuvissa vilahtava quinoachili. Valmennuksessa nousi ohje esille ja sijoitin sen sitten viikon ruokalistaan. Ruoasta tuli erittäin maistuvaa ja kattilasta riitti evästä moneksi päiväksi. Nam! Ohje täältä jos kiinnostaa kokeilla.

Ai että oli hyvää!

Päätin panostaa tähän suunnitelmallisuuteen ja tilasin Parempaa ruokaa -keittokirjan. Tämän ja netin avulla ajattelin alkaa joka sunnuntai suunnittelemaan viikon ruokalistan valmiiksi. Tällä varmistan, että ruoka on vaihtelevaa ja hyvää, sekä terveellistä.

Yksi tämän valmennuksen parhaista puolista onkin mielestäni se, että me ei saada mitään valmista ruokavaliota tyyliin 100g jauhelihaa, 40g riisiä, 200g kasviksia, vaan meitä opetetaan pikku hiljaa tekemään tämän yllä olevan tyylisiä muutoksia, jotka tuovat järkeä syömiseen. Tämä on toivottavasti se loppuelämän tapa!

Elina

Koska treenaamisesta tulee kivaa?

Moi taas!

Uusi viikko valmennuksesta pyörähti käyntiin eilen ja tehtäväksi tuli pitää muutamalta päivältä ruokapäiväkirjaa. Eilinen ja tämä päivä näyttävät tältä:

19.1.2015
Aamupala: Annos mannapuuroa ja mustikoita, yksi kananmuna, kuppi kahvia maidolla
Lounas: 2 jauhelihapihviä, juuresmuusia, porkkanaraastetta, raejuustoa
Välipala: Questbar -proteiinipatukka
Illallinen: 3 palaa täysjyväruisleipää kinkulla, juustolla ja kurkulla

20.1.2015

Aamupala: 2 banaani-kookospannukakkua ja sokeritonta omenasosetta, kuppi kahvia maidolla
Lounas: 2 jauhelihapihviä, juuresmuusia, porkkanaraastetta, raejuustoa
Välipala: Omena
Illallinen: 2 jälkiuunipalaa maksamakkaralla
 

Lounasta eilen ja tänään

Olen mielestäni onnistunut ihan kohtuu hyvin. Eilen söin päivällä hieman liian vähän ja illalla olikin sitten melkoinen nälkä, jolloin leipiä meni ehkä yksi liikaa. Melko pientä silti. Tänään söin sitten enemmän lounaalla ja nälkä pysyi pois hyvin. Jos ihmettelette, että miksi syön vain 4 kertaa päivässä, niin herään sen verran myöhään, että aamupala menee monesti lähemmäs yhtätoista. Tällä rytmillä viidesti syöminen olisi tuputtamista. Lisäksi tykkään mielummin syödä 4 kertaa mahan täyteen, kuin 5 pienempää annosta. Tämä syömisrytmi tuntuu sopivan hyvin mun kropalle ja mielelle.

Aloitin lisäksi sunnuntaina kuukauden kuurin tässä postauksessa mainitsemiani maitohappobakteereita. Tämä kuukausi olisi tarkoitus olla kokonaan syömättä herkkuja, sillä sokeri on suoliston huonojen bakteerien ravintoa ja syömällä sitä, tuhoan noiden himokalliiden maitohappobakteerien hyödyt. Ei käy sanoo sisäinen rahastonvartija.

Sitten päästäänkin otsikon aiheeseen eli siihen, kuinka paljon kunnon pitää kasvaa että treenaamisesta tulee kivaa? Olen nyt harrastanut jonkun verran liikuntaa tuosta 5 päivästä lähtien. Kalenteri näyttää tältä:

Lisäksi hyötyliikuntaa, kuten puunkantoa ja lumitöitä on tullut tehtyä muinakin päivinä. Melko varovaisesti olen aloitellut, sillä pohjakunto nyt on mitä on. Aiemmin mulla on myös ollut ongelmana pitää treenitahti järkevänä ja treenimäärät kasvavat erittäin herkästi liian koviksi. Vaatii melkoista tahdonvoimaa noudattaa valmennuksen suositustreenimääriä, jotka ensimmäisellä viikolla olivat tuon 2 treeniä ja tällä ja ensi viikolla 3 treeniä + intervalli.

Tänään kävin tosiaan tekemässä valmennuksen kolmannen treenin ja oli melkoisen hanurista jälleen kerran. Huono olo tuli melkein heti alussa ja jatkui loppuun asti. Sisukkaasti kuitenkin tein treenin loppuun. Huh. Melkoisen kuollut olin taas jälkeen päin, vaikka ei ton pitäs mikään kovin kova treeni olla edes. Treeni oli sama, kuin ensimmäinen, mutta enemmän sarjoja ja vähän enemmän painoja.

Oon viimeks ollu näin heikossa kunnossa joskus 17 vuotiaana, ennen kun alotin säännöllisen salitreenin ja en todellakaan muistanu, että alottaminen on näin persiistä :D. Koska tästä tulee kivaa, kysyn vaan???!!!

Todiste, että oon ainakin käyny istumassa salilla

 Pohjalta ei kai pääse kun ylös päin.

Elina

Huono päivä

Moi,

Ensimmäinen huono päivä (melkein) takana sitten valmennuksen alkamisen. En oikein edes osaa sanoa, että miksi. Jo aamulla herätessä fiilis oli kurja eikä mikään kiinnostanut. Päivällä yritin puuhailla jotain kivaa ja kävin kiertelemässä kirppareilla. Kotiin tultuani oli kuitenkin edelleen paska fiilis jota muutamat pienet harmitukset vielä voimistivat.

Tässä vaiheessa teki jo mieli karkkia ja tiesin olevani heikoilla jäillä. Sitten kuin tilauksesta mies lähti kavereiden kanssa uimaan ja jäin kolmin kissojen kanssa. Ja ei kun enkkulakut kaapista ja mussuttamaan.

Siinä sitten mussutin herkkuhimot pois ja jälkeen päin olin entistä masentuneempi, joskin jotenkin silti tyytyväinen olooni (kai ne karkit saa jotkut endorfiinit mun aivoissa liikkeelle). Jos tästä pitää jotain hyvää etsiä, niin en syönyt ihan järkyttävää määrää, vaan sen verran, että mieliteko lähti. En myöskään mennyt noiden syömisen päälle mättämään pakastimesta jäätelöä ja pussillista leipää. Laiha lohtu, mutta osoittaa ainakin sen, että hieman eteen päin on pahimmista ajoista tultu. Tekemistä on toki vielä paljon.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten tiukassa vanhat tavat istuu. Olen lohduttanut itseäni herkuilla niin kauan, kuin muistan ja vaikka fiilikset on olleet nämä ensimmäiset viikot hyvät, ei tässä mitenkään kuivilla olla. Heti kun tulee huono päivä, tulevat vanhat tavat mieleen ja niiden vastustaminen on todella vaikeaa. Jotenkin tulee sellainen "ei millään oo mitään väliä" -fiilis. Pahinta tässä on, että kun se syöminen jollain tasolla oikeasti auttaa mielialaan.

Mulle peruskaava on se, että harmittaa ja jään yksin ja syön. Jos mies on kotona, en näin käyttäydy. Seuraavaan harmitukseen lääkkeenä voisi olla se, että yritän välttää yksin jäämistä. Toki joku keino pitäisi myös keksiä siltä varalta, että miehellä sattuu olemaan jotain menoa. "Et voi mennä nyt sinne, kun sitten mä jään yksin ja syön kilon karkkia." Ei kuulosta kovin reilulta ei (ja tosiaan ei auta, vaikka kotona ei olisi karkkia, sillä sitten menen kauppaan).

Tosi vaikea miettiä mitään korvaavaa toimintaa tolle karkin syömiselle, jonka seurauksena olo ainakin jollain tasolla paranee. Nytkin lähdin ulos ja vietin muutaman tunnin pihalla ja kirppareilla ja ei mitään vaikutusta mielialaan. Millä ihmeellä sitä korvaa sen mielihyvän, mitä syöminen aiheuttaa?? Tähän kysymykseen vastauksen keksijän soisi voittavan jonkun sortin palkinnon.

Tälläsiä asioita tänään. Ehkä huomenna paremmin.

Ensimmäinen ohjelman treeni takana ja katsaus syömisiin

Tänään kävin tekemässä valmennuksen ensimmäisen treenin. Treeniohjelma on todella erilainen, mihin oon tottunut. Aiemmin oon tottunut treenaamaan kovaa, isoja liikkeitä ja mahdollisimman nopeasti paljon painoja. Tässä ensimmäisessä treeniohjelmassa, joka kestää 4 viikkoa, keskitytään syvien- ja tukilihasten vahvistamiseen, puolierojen tasoittamiseen ja liikemallien oikeaan oppimiseen.

Ohjelmassa on askelkyykkyjä, syväkyykkyjä ja erilaisia liikkeitä syvien vatsalihasten aktivointiin. Suuri paino on myös lämmittelyllä, jossa tehdään erilaisia liikeratoja avaavia ja hermoja aktivoivia liikkeitä. Alussa itse treeni ei ole kovin pitkäkestoinen, mutta kierrosmäärät nousevat viikoittain. Nyt mulla meni varmaan yhtä paljon aikaa lämmittelyyn, kuin  itse treeniin :D.

Treenin jälkeen rullailin kropan läpi foam rollerilla ja kyllä oli niin vetreä olo, että oksat pois. Yritän pitää tämän fokuksen tulevaisuudessakin. Itseasiassa tilasin himaankin tuollaisen rullan, josko tulisi kotonakin tehtyä jotain. Jos muita kiinnostaa, niin kuntokauppa.fi:stä kyseisen pötkylän saa halvimmalla hintaan 29.90e.

Kohta rullaillaan

Ruokapuoli on mennyt suht ok. Aamupalaksi oon syönyt smoothieita, puuroa ja tänään banaanilettuja. Lounaaksi tein eilen bataatti-kookossosekeittoa. Herkkuja on välillä eksynyt suuhun, mutta melko pieniä juttuja. Esim. eilen yksi pieni giflar-pulla ja tänään muutama ufo-irttari. Kaukana kuitenkin ollaan aiemmasta mättämisestä.  Iltapuolen syömistä pitäisi vielä petrata. Helposti tulee syötyä leipää. Ajattelin tänään leipoa hyväksi havaitun siemenvuokaleivän, niin saisin vähän enemmän hyviä rasvoja ruokavalioon. Tuo leipä on lisäksi maun puolesta melko nannaa ja niin tuhtia, että yksi viipale pitää nälkää pitkään.

Ja pystyn ottamaan vaan pari!

Bataatti-kookoskeitto, raejuustoa ja kurpitsansiemeniä

Herkkuleipää!
Kuva Place for dreams -blogista

Kuva Place for dreams -blogista

Elina

Squat right or go home

Lauantaina pidettiin Oikotie Optimaaliin -valmennuksen ensimmäinen 4 tunnin mittainen treenikoulu. Treenikoulussa käytiin läpi perusasioita treenaamisesta ja liiketekniikoista sekä tutustuttiin uuteen treeniohjelmaan. Tuohon neljätuntiseen mahtui paljon asiaa ja tuli sieltä myös paljon uutta, vaikka pidinkin perustietojani suht hyvinä.

Ensimmäinen uusi asia tuli heti lämmittelystä. Lämmittelyllä on kolme tarkoitusta:

1. lämmittää lihakset
2. avata liikeradat
3. aktivoida hermot

Kuntopyörä ja cross trainer tekevät tasan tuon ensimmäisen kohdan, eli lämmittävät lihakset. Näitä tulisikin käyttää aluksi vain muutama minuutti, maksimissaan 5. Tämän jälkeen tulisi tehdä erilaisia avaavia liikkeitä, kuten käsien pyörityksiä, lantion pyörityksiä ja erilaisia kiertoja. Viimeisenä syvien lihasten aktivoimiseksi voi tehdä esimerkiksi muutaman lankkupidon. Näiden lisäksi ennen varsinaisia työsarjoja, tulisi treeniliikkeitä tehdä pari sarjaa huomattavasti treenipainoja pienemmillä painoilla, jotta saadaan treenattavan lihaksen hermoja heräteltyä.

Itse olen aiemmin polkenut 10 minuuttia joko crossarilla tai kuntopyörällä ja kuvitellut lämmittelyn olevan siinä. Ei ihme, ettei työsarjoissa ensimmäisissä sarjoissa ole saanut kunnon tuntumaa lihakseen.

Askelkyykky

Ehkä isoin juttu, mikä tuli mulle uutena liittyi askelkyykkyyn. Olen itse tehnyt aina askelkyykyn tähän malliin ja kuvitellut tekeväni oikein:

Etupolvi 90 asteen kulmassa ja takapolvi lattiaan

Nyt kuitenkin tuli ilmi, että parempi ja tehokkaampi tekniikka on tämä:

Etupolvi reilusti varpaiden yli
ja takajalka mahdollisimman suorana

Aloitin askelkyykkyjen tekemisen pumpissa ja siellä ohjaajat aina tolkuttivat, että etupolvi ei saa ylittää varpaita ja takapolvi pitää viedä mahdollisimman lähelle lattiaa. Monella muulla treenikoululaisella oli myös tämä luulo ja tuon jälkimmäisen kuvan kaltainen kyykky sai aikaan paljon ihmetteleviä katseita ja "mutta just tolleenhan ei pidä tehdä." -kommentteja. Nämä kommentit saivat kuitenkin heti täystyrmäyksen ja ohjaaja kertoi tuon olevan paljon tehokkaampi ja parempi tekniikka, sillä se lisää liikkuvuutta ja vahvistaa polven tukilihaksia huomattavasti ensimmäistä vaihtoehtoa enemmän. Itseasiassa polven tukilihakset alkavat vahvistua vasta, kun kyykky viedään alle 90 asteen.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa liikerata jää niin vajavaiseksi, että paras tuntuma jää yleensä pois. Syy siihen, miksi niin usein (varsinkin ryhmäliikuntatunneilla) opetetaan tuo vajaan liikerajan kyykky on se, että ryhmäliikunnassa ohjaajilla ei ole aikaa valvoa jokaisen osallistujan tekemisiä ja tuolla ensimmäisellä tyylillä ei saa hajotettua paikkojaan, vaikka tekniikka olisi kuinka pielessä (paitsi jos on järkyttävästi painoa). Toinen syy on nopea tahti, jolloin osallistujat eivät ehdi tarkkailla tekniikkaansa itse peilistä tarpeeksi. Jälkimmäisen kuvan kyykkytyyli vaatii huomattavasti enemmän keskittymistä asentoon, jotta tekniikka pysyy hyvänä ja tekeminen turvallisena. Jos alemman kuvan kaltainen kyykky tuntuu haastavalta, kannattaa alussa laittaa etummaisen jalan alle jonkunmoinen koroke (20-40 senttiä).

Tärkeimmät tekniikkaseikat askelkyykyssä:

• Etujalan polvi samaan suuntaan varpaiden kanssa (ehdottomasti tärkein)
• Polvet eivät saa kiertyä sisään eikä ulos
• Takajalan jalkaterä suorassa.
• Jalat askeleen verran erillään toisistaan (ei siis peräkkäin)
• Takimmaisen jalan polvi mahdollisimman suorana
• Selkä suorana

 

Syväkyykky

Toinen huomionarvoinen juttu liittyi syväkyykkyyn. Tämähän on ehdottomasti tehokkain kyykky ja sen tekemiseen pitäisi panostaa. Liike on erittäin tehokas jopa ilman painoja jos tekniikka on oikea. Monella, jolla on polven kanssa ongelmia, on sellainen kuvitelma, ettei pääse syväkyykkyyn. Tämä luulo on usein väärä. Syitä on kahdenlaisia: Liikkuvuusongelma tai liikemalliongelma. Liikkuvuusongelmassa ihmiseltä löytyy fysiologinen syy, miksi hän ei voi tehdä jotain liikettä, eli tässä tapauksessa ei pääse tarpeeksi syvälle kyykkyyn. Liikemalliongelmassa syy on päässä: luullaan, ettei liike onnistu --> Aivot luulevat, että nyt sattuu ja jotain hajoaa ja jännittää tietyt lihakset niin, ettei liike onnistu. Tämä on usein tiedostamatonta.

Jos on itse sitä mieltä, ettei syväkyykky onnistu, voi testata helposti johtuuko se liikkuvuusongelmasta vai liikemalliongelmasta: astu seinän viereen varpaat 5 senttiä seinästä ja taivuta polvea kohti seinää. Jos polvi menee seinään asti pitäisi sinun päästä syväkyykkyyn ja este on vain päässäsi. Jos polvi ei mene seinään asti (ei väkisin vääntämistä), on kyseessä liikkuvuusongelma ja polven liikkuvuutta täytyy lisätä ennen, kuin kyykky onnistuu.

Hyvin pääsee syväkyykkyyn!

Jos testi onnistuu ja huomaat, että kyse on liikkuvuusongelmasta. Tilannetta voi lähteä parantamaan laittamalla korokkeen kantojen alle. Jos tämäkään ei tuo apua syvälle pääsemiseen, voi avuksi ottaa tolpan. Mene tolpan eteen seisomaan ja kyykisty alas samalla tolpasta kiinni pitäen. Tällä tekniikalla yleensä kaikki, joilla ei ole liikkuvuusongelmaa, pääsevät syväkyykkyasentoon. Kun nämä tolppakyykyt sujuvat hyvin, siirrytään korokkeeseen kantojen alla ja viimein otetaan nekin pois.

Hyvä kyykkyasento jalkoihin ja tolpasta kiinni
Lähde: Ilta Sanomat

Laskeudutaan alas asti tolpasta kiinni pitäen
Lähde Ilta Sanomat

Meillä ryhmässä oli joitain ihmisiä, jotka sanoivat suoraan syväkyykkyä aloitettaessa, ettei se onnistu heiltä. Yllä olevan testin jälkeen vain yhdeltä löytyi liikkuvuusongelma.

Syväkyykyn edut vajaan liikerajan kyykkyyn nähden ovat samat, kuin kunnolla tehdyssä askelkyykyssä: polven tukilihakset vahvistuvat, liikeradat paranevat, jonka seurauksena liikkeestä tulee huomattavasti tehokkaampi.

Tässä Ilta Sanomien artikkelissa on hyvää asiaa, miksi kannattaa parantaa kyykyn liikerataa.

Tärkeimmät asiat (syvä)kyykyssä:

• Jalat hieman lantiota leveämmässä asennossa (liian kapeassa asennossa ei yksinkertaisesti pääse tarpeeksi syvälle)
• Polvet ja varpaat samaan suuntaan
• Varpaat hieman ulos päin
• Selkä suorassa (huom, erittäin tärkeä. Jos selkä pyöristyy, välilevylle tuleva paine 10 kertaistuu!)

Lapsille tämä on luonnollinen asento, miksi ei aikuisille?

Nämä kolme asiaa jäivät parhaimmin itselle mieleen ja treenikoulun seurauksena lämmittelyni ja kyykkytyylini tulee muuttumaan pysyvästi. Ensin treenaan liikeradat kuntoon ja tarpeeksi laajoiksi ja vasta sen jälkeen lisään painoja.

Elina