Miten menee noin niinku omasta mielestä?

Täällä on ollut vähän hiljaista taas, sillä mielialat eivät ole kovinkaan paljoa nousseet viime viikkoisesta. Ei mitään uutta työrintamalla siis.

Ajattelin nyt kuitenkin tehdä katsauksen projektin tämän hetkisestä tilanteesta, sillä se ei loppujen lopuksi ole mikään kovin huono, vaikka ajoittan tuntuukin siltä. Toki korjailtavaa löytyy edelleen, mutta hyvällä tiellä ollaan. Ehkä tämä asioiden konkreettinen listaaminen auttaa tajuamaan sen. Listaan vain asioita, jotka liittyvät omiin toimiini ja ajatusmalleihini sekä niiden muutoksiin. En siis käsittele nyt ulkoisia tekijöitä, kuten ystäviä perhettä ym. Tällä rintamalla on kaikki hyvin.

Mulla suurimmat edistysaskeleet liittyvät ruokaan ja syömiseen, sillä näiden kanssa on ollut eniten ongelmia. On ollut ahmimista, nälän näkemistä, kadonnutta kylläisyydentunnetta, yksitoikkoista syömista jne..

Nykyisin...

tykkään terveellisestä ruoasta makunsa puolesta ja viitsin nähdä pöperöihini hieman vaivaa

Tämä on melko iso juttu. Kyllä jokainen tietää, että parsakaali ja kana uppoaa sen 4 kuukautta, kun dieettiä kestää. Lopussa menee vaikka nenästä kiinnipitäen ja vedellä alas huuhdellen, jos ei muuta. Näin itsekin söin ennen. En jaksanut panostaa eväisiini joten turhan usein lautasella oli paistettuja kanansuikaleita tai jauhelihaa ja paistettuja tai höyrytettyjä kasviksia. Kyllähän ne jonkun aikaa maistuivat, mutta melko pian alkoi tulla korvista. Söin silti. Tuon ansiosta en voi tänä päivänä sietää valmiita wok-vihannessekoituksia. Hyi. Tämä yksitoikkoisuus sitten sai aikaan sen, että koko ajan teki mieli jotain parempaa evästä ja sitä sitten repsahdusten muodossa vedettiinkin. Tämä ei toiminut ainakaan itselleni, sillä haluan nauttia syömisestä. Ruoka on mulle paljon muutakin, kuin polttoainetta. Ennen hyvää ruokaa ajatellessani mielessäni olivat lähinnä hyvä pitsa tai joku ravintola-annos. Ei milloinkaan omat kokkaukseni.

Nykyisin voin ilokseni todeta, että mulle maistuu terveellinen ruoka ihan joka päivä ja jos tarjolla on joku mäkkieväs tai kalakeitto, otan kalakeiton ihan siksi, että se on parempaa, en siksi, että se on terveellisempää. Viitsin nähdä ruokieni eteen vaivaa ja suhtaudun kokkailuun rennolla otteella. Enää ei tarvitse laskea, että annoksesta on löydyttävä 10 grammaa rasvaa ja 20 grammaa proteiinia. Osaan arvioida, että proteiinia on tarpeeksi ja muut tulevat siinä sivussa. Mulle hyvä ruoka ei enää tarkoita epäterveellistä ruokaa. Tää on ihanaa, koska voin nauttia ruoasta joka ikinen päivä.

Terveellistä ja hyvää lohi-pinaatti-currya

syön vain sen verran, että nälkä lähtee, enkä ahmi

Olen päässyt ahminnasta eroon täysin (koputtaa puuta). Aiemmin diettaillessani olin koko ajan nälkäinen ja tämä sitten kostautui. Sain ahmimiskohtauksia ja sotkin nälänsäätelymekanismini aivan täysin. Olin kylläinen vasta silloin, kun vatsani oli fyysisesti aivan täynnä, enkä olisi saanut alas enää palaakaan. Tämän olon koin hyväksi.

Nykyisin huomaan kylläisyyden tunteen helposti. Huomaan, että nyt on jo maha pikkuisen täynnä ja pystyn arvioimaan, että syön vielä pari lusikallista ja sitten riittää. Tälläisen ruokailun jälkeen olo on hyvä ja kylläinen, mutta ei mitenkään tukala. Syön siis nykyisin aina siihen asti, ettei ole enää nälkä, mutta hyvin harvoin sen yli. Nykyisin inhoan sitä tunnetta, kun on syönyt liikaa ja vatsa on aivan ähkyssä. Hyi.

syön säännöllisesti ja monipuolisesti

Ruokailuni ovat pääsääntöisesti säännöllisiä. Pystyn arvioimaan, koska tulee nälkä seuraavan kerran ja pidän huolen, että tällöin on jotain evästä saatavilla. Tätä ei tarvitse enää edes ajatella, vaan se tulee automaattisesti.

Ruokailuni on monipuolista. Syön erilaisia juttuja joka päivä ja pyrin tietoisesti pitämään kaikki ateriat erilaisina, ettei kyllästymistä tapahdu.

harrastan säännöllisesti liikuntaa ja kuuntelen kroppaani

Liikun melko paljon. Kuntosalia, lenkkiä, kahvakuulaa.. Liikunta on monipuolista ja sitä tulee tarpeeksi. Osaan nykyisin kuunnella kroppaani ja pidän lepopäivän, jos siltä tuntuu. En pode tästä huonoa omaa tuntoa. Aiemmin kävin salilla jopa 6 kertaa viikossa ja aina treenasin täysillä. Ei ihme, että uni ei tullut iltaisin ja oli paljon muitakin ylikunnon oireita. Nykyisin treenaan salilla noin 4 kertaa viikossa ja jos joskus tuntuu, että nyt ei suju, en pakota itseäni enkä pode myöskään tästä huonoa omaa tuntoa.

vatsani voi hyvin

Vatsani voi tällä hetkellä hyvin. Ei ole ylimääräisiä turvotteluja tai kipuja. Tämä on melkoinen muutos, sillä olen kärsinyt aiemmin todella paljon erilaisista vatsaongelmista. Luulen, että suurin syy tämän hetkiseen hyvään tilaan on ruokavalion monipuolisuus. Syön kaikkea, mutta pyrin vaihtelemaan aterioita päivittän. Aiemmin saatoin syödä kolme kertaa päivässä purkin rahkaa, mutta en enää. Syön rahkaa silloin tällöin, jos mieli tekee, mutta en todellakaan joka päivä. 

uni on ollut hyvää viime aikoina

Olen nukkunut melko hyvin tuon viimeisen unettomuusjakson (joka jäi onneksi tosi lyhyeksi) jälkeen. Luulen tämän johtuvan nostetusta magnesiumin annostuksesta ja iltojen rahoittamisesta (vaikken kyllä vieläkään saa konetta tai telkkaa kiinni tuntia ennen nukkumaan menoa).

Toki listan toinen puoli sisältää asioita kuten, syön liikaa herkkuja ja juon liian vähän vettä, mutta kyllä noita positiivisia juttuja vaan on enemmän! 

Josko tästä saisi uutta tsemppiä tuleviin päiviin

No job no sleep no motivation

Täällä on tää viikko menty aikalailla otsikon mielialan vallitessa. En olis ihan heti uskonu, että oikeesti kyllästyn tähän kotona oloon, mutta näin se vaan on. Päivät koostuu lähinnä treeneistä ja siivoilusta. Ainiin ja tietty syömisestä.

Tää viikko erityisesti on ollu jotenki tosi vaikee. Mikään ei meinaa kiinnostaa (eikä asiaa auta se, että työhakemuksia on lähetelty ahkeraan saamatta yhteenkään vastausta). Treenaamaan oon saanut itseni ja ne kulkeekin ihan hyvin. Itseasiassa vaihdoin nyt kuntosalin Foreverilta tuohon melkein naapurissa sijaitsevalle Go Go Expressille. Gogolla oon käynyt nyt kaksi kertaa ja täytyy kyllä sanoa, että tykkään tosta salista huomattavasti enemmän, kuin Foreveristä. Tilaa on enemmän ja laitteita on enemmän. Laitteet on uudempia ja ehjiä. Siellä on lisäksi SIISTIÄ. Foreverillä on ollut kuntosalitoimintaa sen verta kauan, että siellä on oikeasti todella paskaista. Hajukin koko salilla on sellainen etova. Hyh. Gogolta löytyi myös paljon vapaita painopaikkoja ja erilaisia taljoja, toisin kuin foreveriltä. Ruuhka-aikaan en ole vielä Gogolla käynyt enkä ihan heti aio mennäkään jos ei ole aivan pakko.

Sitten se toinen puoli joka ei ole mennyt tän alakuloisuuden takia aivan nappiin, nimittäin syöminen. Suuhun on eksynyt tavallista enemmän herkkuja ja tänään jopa karkkia. Nyt tosin tänään oli sellainen kummallinen tilanne, ettei se karkin syöminen edes parantanut mun mieltä. Yleensä karkkia mussuttaessa on tullut jollain tapaa paljon parempi fiilis. Tiedä sitten mistä johtuu tämä outo käänne. Täytyy nyt koittaa muistaa tämä, jos ensi kerralla jäisi ne namit sitten syömättä.

Töiden (ja ylipäätään) tekemisen puutteesta johtuva ahdistus on kiristänyt mun mieltä jopa siinä määrin, että tuossa meni pari yötä, jolloin en nukkunut käytännössä lainkaan. Vihaan unettomuutta. Mulla katoaa yöunet samantein kun tulee enemmän stressiä. Väsyttää kyllä kovasti. Jopa niin paljon, ettei silmiä jaksa pitää auki, mutta ei vaan uni tule. Sitten kun nukun yhden yön huonosti, stressaan sitäkin ja kierre on valmis.

Huonot unet ja stressi ovat sitten kiristäneet pinnan siihen pisteeseen, että lähes kaikki ärsyttää. En meinaa kestää pienintäkään vastoinkäymistä. Esimerkiksi tänään ajattelin tehdä ruoaksi porkkanalettuja jauheliha-sienitäytteellä. Saatuani ensimmäisen letun pannulle, tajusin, että se jää pannuun kiinni ja hajoaa kääntäessä. Hanskat lensi saman tien tiskiin ja ryntäsin kiukkuisena pois keittiöstä fiiliksellä "Aivan sama. Syödään sitten prkl pitsaa." Onneksi muruseni on kärsivällinen ja hän paistoi letut loppuun hieman paremmalla onnella kuin minä. Sapuskasta tuli jopa ihan kelvollista, mutta ei se enää jaksanut piristää. Siinä epätoivoissani sitten söin karkkia, jotta olo paranisi, mutta paskan marjat. Ei tähän taida mikään muu auttaa, kun työn saaminen.

Syömisten penkin alle meneminen masentaa mua entisestään, kun tiedän, että se tekee hallaa mun kropalle ja suolistolle, sekä myös läskin lähtemiselle. Miksi mä turvaudun ruokaan kun tarviin lohtua, vaikka se ei selvästikään enää anna sitä toivottua vastetta, eli hyvää oloa? Mitä muuta otan siihen tilalle? Eli kun illalla masentaa, mitä muuta mä teen, kun hautaudun karkkipussin kanssa sohvan nurkkaan? Mä en tiedä. Ei tule mitään mieleen. Teetä juon ja se riittääkin, jos ei ole mitään kummempaa, mutta tää tän hetkinen stressi on se verta perustavaa laatua, että teellä saa heittää vesilintua. Nyt joku ehdottaa, että lähde ulos selventämään päätä. Tähän voin sanoa, ettei auta, sillä tää työjuttu on sellainen, ettei se vatvomalla tästä helpotu ja jos lähden kävelylle, ajattelen tasan tarkkaan tätä koko ajan ja palaan himaan entistä kiukkuisempana.

Kai se on yritettävä mennä tässä taas päivä kerrallaan eteenpäin näitten ruokailujen kohentamisen suhteen. Ne oli jo niin hyvässä jamassa ja nyt taas homma meinaa mennä läskiksi. Mun täytyisi oikeasti koittaa löytää tähän stressin käsittelyyn joku syömistä toimivampi tapa, sillä stressiä tulee taatusti olemaan enemmän tai vähemmän jatkossakin eikä ainainen syöminen vaan toimi. Niin oonhan mä koittanut vähentää stressiä treenilläkin, mutta sekään ei oikein toimi sillä henkinen stressi + fyysinen stressi = ylirasitus ja loputkin unet katoaa. Mihinkään kevyeen joogan tyyliseen treeniin musta ei stressaantuneena ole, koska ajatukset ei yksinkertaisesti pysy kasassa.

Sori ei kuvia. Ei vaan jaksa.

Pää hajoo.

Inbody - faktaa kropan tilanteesta

Hellou!

Tänään kävin Lahden kaupungin tarjoamassa ilmaisessa InBody -mittauksessa (vinkki kaikille lahtelaisille: terveyskioskista, Triosta, saa varattua kerran vuodessa itselleen ilmaisen kehonkoostumusmittauksen).

Tulokset yllättivät allekirjoittaneen melko täydellisesti. Ja vieläpä positiivisesti :). Ajattelin, että vuoden lähes täysi treenaamattomuus ja epämääräinen syöminen ovat vieneet multa viimeisetkin lihakset ja tilalla on aimo annos rasvaa. Totuus oli kuitenkin onneksi hieman valoisampi :)

InBodyssä en ole ennen käynyt, mutta Tanita-laitteella oon joskus mittauttanut itseni kuntosalilla. Tämä oli syksy 2013 ja olin silloin elämäni parhaassa kunnossa lihasten puolesta. Tuolloin mulla oli lihasta molemmissa käsissä 2.2 kiloa, oikeassa jalassa 7.3 kiloa ja vasemmassa 7.2 kiloa. Rasvaprosentiksi laite antoi 20,9.

Nyt tulokset olivat seuraavat:

Painoa oli 59.7 kiloa, lihasta 25,3 kiloa ja rasvaa 13.8 kiloa. Kaikki luvut asettuvat nätisti viitearvoihin. Lihastasapainon suhteen käsissä on jopa enemmän lihasta kuin tuolla Tanita-laitteella mitattuna, mutta en oikein usko tätä. Tai siis en usko tuota Tanitan tulosta. Nämä luvut ovat kuitenkin hyvät ja tuolla "normaali" -alueen yläpäässä, mikä meinannee sitä, että käsissä on edelleen papu tallella, jes! Jalkojen tilanne ei ole ihan yhtä hyvä, mutta ei missään nimessä myöskään huono. Lihasta on mukavasti ja parin kuukauden päästä varmasti vielä enemmän ;) Keskivartalossakin on lihasta, mutta niin on myös rasvaa. Tämä saisi hieman vähentyä. Ihannepainoksi laite antoi mulle 59.6, eli tiputettavaa olisi 100g :D. Omaan silmään saisi tästä kyllä pari kiloa lähteä samantein, mutta ei ehkä sitten enempää. Viskeraalisen rasvan arvo oli 66,7, mikä oli myöskin hyvä.

Tulokset olivat omaan silmään erinomaiset tämän hetkiseen tilanteeseeni nähden. En voi oikein uskoa, että tuota rasvaa ei tuon enempää ole. Mittaaja kyllä vakuutti, että tämä InBody 720 -laite on markkinoiden luotettavin ja jopa lääkärit käyttävät tätä, joten pakko kai se on uskoa.

Melkoinen herätys itselle tuli lopussa tulosten purussa. Meitä oli siis 5 henkilön ryhmä ja olin naisen vieressä, jota  pidin saman kokoisena, kuin itseäni. Sivusilmällä katse osui hänen paperiinsa ja tuohon rasvan määrään. Sitä oli yli 20 kiloa. Siis yli 6 kiloa enemmän kuin mulla ja mun mielestä näytetään ihan samalta. Noiden kaikkien aiempien nettidieettien sekoittama mieleni on edelleen ilmeisesti sitä mieltä, että olen isompi, kuin mitä oikeasti olen.

Tämä pudotti ison kiven sydämeltä tätä Oikotie Optimaaliin -valmennustakin ajatellen. Mun ei oikeasti tarvitse juurikaan laihtua, vaan voin keskittää energian muihin hyvin vointiin liittyviin asioihin, kuten vatsan kuntoon, lihashuoltoon ja treeniin, sekä stressin hallintaan.

Ihana päivä!

Elina

Treenikoulu takana ja banaanileipä uunissa

Nyt on taas käyty vähän opettelemassa perusliikkeiden liiketekniikoita. Melko hyvin mulla on tekniikat hallussa, mutta kiva, kun pääsee kerrankin kunnolla tsekkaamaan niitä. Muuten treenikoulussa ei tällä kertaa kovinkaan paljon uutta asiaa mulle tullut. Tekniikoiden lisäksi ihmiset kyselivät lisäravinteista ja niiden käytöstä.

Seuraavalla kerralla treenikoulu keskittyy lihashuoltoon ja venyttelyyn sekä putkirullaukseen. Tähän täytyy ehdottomasti osallistua, kun multa tuo rullakin kerta löytyy. Tää on lisäksi se osa-alue, missä nään itselläni eniten kehitettävää. Oon tosi laiska venyttelemään tai muutenkaan huoltamaan kehoa.

Lauantai-iltana kotiuduttiin Hesasta ja tarkoitus oli mennä sunnuntaina salille, mutta ei vaan jaksanut. Yksinkertaisesti kiinnostus oli puhdas nolla. En sitten mennyt ja ihan hyvä päätös, sillä tänään ja eilen motivaatiota olisi ollut taas vaikka tuplatreeniin. Kai se kroppa kaipasi viikonlopun juoksujen jälkeen lepoa. Viisas kapistus.

Ruokailut meni helsingissä vähän niin ja näin. Serkulla oli herkkuja, heh. Tuli syötyä määrällisesti hieman liikaa, mikä tuntui vielä  sunnuntainakin. Ällö ja jotenkin tosi raskas olo. Kiva huomata, että olen nyt päässyt eroon siitä tunteesta, mikä mulla vielä jonkun aikaa sitten oli, että mahan täytyy olla ihan täynnä, ennen kuin olo on täydellisen tyytyväinen ja kylläinen. Nyt vatsan liika täysinäisyys aiheuttaa lähinnä oksetusta ja tukalaa oloa. Vihdoin tulee kylläisyys signaalit oikein, jes! Kauan tässäkin taas kesti.

Tässä kirjoittaessa toinen otsikon asia, eli banaanileipä on edennyt jo uunista lautaselle. Idea tähän lähti aamulla siitä, kun katselin hedelmäkorissa köllöttäviä ruskeaksi ehtineitä banaaneja ja mietin, että mitähän näistä oikein tekisi. Hetken mietittyäni mieleeni tuli Aussilassa silloin tällöin nauttimani herkku, banaanileipä. Nopean googlailun jälkeen päädyin tähän reseptiin.

Yhteen leipään tarvitset:

4 banaania

4dl haluamaasi kasvimaitoa (toimii kookosmaitoon ja soijamaitoon ainakin erinomaisesti)

6dl kaurahiutaleita

1,5tl kanelia

0,5tl kardemummaa

0,5tl neilikkaa

0,5tl inkivääriä

1,5tl leivinjauhetta

öljyä voiteluun

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Mittaa ainekset kulhoon leivinjauhetta lukuun ottamatta. Blendaa ainekset sauvasekoittimella (tehosekoitinkin käy). Jatka sekoittamista kunnes huomaat kaurahiutaleiden muuttuvan koko ajan vain pienemmiksi ja pienemmiksi "hiutaleiksi". Seos on valmista, kun muutosta ei enää tapahdu. Aikaa tähän menee pari minuuttia. Viimeiseksi sekoita taikinaan leivinjauhe. Voitele leipävuoka ja kaada massa vuokaan. Paista leipää uunin alimmalla tasolla ritilän päällä 30 minuuttia, jonka jälkeen sammuta uunista virta ja jätä vielä jälkilämpöön noin puoleksi tunniksi. Tarkista kypsyys hammastikulla. Leivän kuuluu jäädä meheväksi, joten älä kuivata sitä. Nauti joko sellaisenaan tai vaikka margariinin, maapähkinävoin tai hillon kanssa.

Kuva ja ohje Life tastes good -blogista

Oma leipäni ei ihan tuolta näyttänyt. Käytin nesteenä vaniljan makuista soijajuomaa, kun sitä oli avattu tölkki kaapissa. Tämä toi leipään hieman enemmän makeutta ja tuloksena oli enemmänkin kostea banaanikaurapuurokakku :D. Maku oli kyllä varsin hyvä, vaikka koostumus ei ihan leipämäinen ollutkaan. Loistava kahviherkku, nam! Ensi kerralla laitan varmaan hieman vähemmän nestettä.

Banskukakku by me

Tänään kävin myös InBody -mittauksessa, mistä kerron enemmän seuraavassa postauksessa.

Elina

Huono olo vaivaa

Moikka vaan.

Tässä postauksessa ei ole mitään kovinkaan hienoa punaista lankaa. Kunhan kuulumisia ajattelin kirjoitella. Viime viikonloppuna lomailtiin tosiaan peurungassa ja meillä oli varsin toiminnallinen viikonloppu. Salilla käytiin kaksi kertaa, kylpylässä lilluttiin yksi ilta ja lenkkeiltiinkin vähän. Ruoat oli ihan jees ja tulikin syötyä suht terveellisesti. Aamupalalla hieman reilummin, mutta muuten sitten kevyemmin.

Aamupalaa.

Kanasalaattia

Viikko on mennyt myöskin ihan jees. Maanantaina pidin taukoa treeneistä. Tiistaina tein treenin kotona ja keskiviikkona kävin Foreverillä core tunnilla, sekä kuntonyrkkeilyssä. Tänään on ollut vapaata ja huomenna olisi tarkoitus mennä tekemään treeni salille.

Lauantaina on Oikotie Optimaaliin -valmennuksen toinen treenikoulu ja ensi viikosta vaihtuu treeniohjelma. Tämä ensimmäinen kuukausi painottui liikeratojen avaamiseen ja syvien lihasten kehittämiseen ja mitä nyt nopeasti uutta ohjelmaa vilkaisin, sama meno jatkuu. Ihan hyvä, sillä nämä osa-alueet ovat itselleni heikoimmat. Kehitystä on tosin tullut jo melkoisesti. Esim. lankussa pysyin alussa vain noin 20 sekuntia, kun nyt menee hyvänä päivänä jo 50, jes :). Samoin moni liike menee nykyisin huomattavasti alkua kevyemmin.

Ruokapuolella yksi suurimmista ongelmista, mitä mulla on, on mielikuvituksen puute. Palaan tosi helposti takaisin samoihin vanhoihin ja tuttuihin sapuskoihin, jotka sitten pyörivät viikosta toiseen. Kuten reilu viikko sitten mainitsi, apuna tähän tilasin Hellapoliisin Parempaa Ruokaa -keittokirjan ja siihen kylkeen vielä soppakirjan. Näiden avulla saan toivottavasti hieman monipuolistettua meidän ruoka-arsenaalia. Vielä en ole kerennyt kirjoihin sen suuremmin syventymään, mutta ainakin kasvislisukkeita tuolta löytyy monta mielenkiintoista ohjetta.

Sitten pikku hiljaa otsikon aiheeseen, nimittäin huonoon oloon. Syön tällä hetkellä akneen Diane Novaa vastaavia ehkäisypillereitä. Naaman kuntoon ne ovat auttaneet hyvin, mutta mukana on tullut yksi varsin ikävä sivuvaikutus, nimittäin huono olo. Alussa se oli aivan jäätävä. Ensimmäiset kolme kuukautta liuskan ensimmäinen viikko meni kamalan aamupahoinvoinnin kourissa. Nyt olen syönyt noita sellaiset viisi kuukautta ja pahoinvointi on muuttanut muotoaan. Viime liuskassa ei ollut pahoinvointia juuri yhtään, mutta nyt se onkin sitten ollut läsnä enemmän tai vähemmän koko ajan. Tämä tekee syömisestä melkoisen hankalaa, kun tuntuu, ettei alas mene mitään ja jos jotain tekee mieli, on se karkkia. Pääni olen kuitenkin pitänyt ja karkkia ei ole napaan uponnut. Smoothieita saa onneksi juotua, jos tuntuu, ettei mikään muu putoa.

Hieman kyllä ärsyttää, sillä mä haluan nauttia ruoasta :D.

Eipä mulla muuta tällä kertaa. Ehkä tää olo tästä...

Elina