Motivaatio kirjoitteluun on ollut viime aikoina hieman hukassa enkä ole sillä jaksanut päätäni vaivata. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tää mun projekti olisi ottanut jollain tavalla takapakkia. itseasiassa mulla menee tällä hetkellä aika hyvin. Ainakin noin niin kun omasta mielestä ja sehän se lienee kaikkein tärkeintä, eiks je?
 |
| Sää. Hyvä syy relata sisällä | |
Oikotie Optiimaaliin -valmennuksen kolmas treeniohjelma on ollut ahkerassa käytössä ja salilla alkaa tulla jo tulosta. Syväkyykky menee hyvällä tekniikalla pohjaan asti melko kivalla painolla (16 kg:n kahvakuula). Muissakin liikkeissä kehitystä huomaa selvästi. Painoja saa laittaa lisää joka treenikerralla. Ehkä yksi ero aiempaan on se, että näin olen nyt myös tehnyt. Aiemmin junnasin liian pitkään samoilla painoilla, kun "en nyt jaksa tehdä isommilla". Kyllä sitä vaan ihmeen hyvin jaksaa ja jos ei jaksa, pienempiin painoihin pääsee aina takaisin. Esim. pystypunnerrusta teen tällä hetkellä 9 kilon käsipainoilla 4x9 toiston sarjaa (molemmat kädet samaan aikaan). Seuraavaan treeniin saa siirtyä jo 10 kiloon. Ennen reissua taisin parhaillaan pystypunnertaa 8 kilon käsipainoilla.
Ruokailujen kanssakin menee tosi jees. Herkuttelen edelleen, mutta se on pysynyt hallittuna. Oman olon merkitys korostuu koko ajan entisestään ja se paska olo, minkä paskan syöminen saa aikaan, ällöttää.
Kaiken kaikkiaan omasta mielestä oon päässyt aika hyvin kiinni terveelliseen ja mukavaan elämään koto Suomessa. Työpaikka olisi tietysti jees, mutta muilla osa-alueilla menee kivasti.
Ylihuomenna ajattelin ottaa vähän välimittoja. Tosin tuossa kohtaa tää rento suhtautuminen saattaa kyllä kostautua. Lihasta nyt ainakin on toivon mukaan tullut hieman lisää lähtötilanteeseen nähden. Toisaalta oon ihan tyytyväinen tähän varren koostumukseen tälläisenäänkin, että jos jotain on tapahtunut, se on vaan plussaa!
Parasta tässä valmennuksessa onkin ollut ehdottomasti se, että mun huomio kiinnittyy kehityksestä puhuttaessa tätä nykyä aivan eri asioihin, kuin ennen. Aiemmin mittareita olivat lähinnä paino ja läskin määrä reisissä (ja ihan kaikkialla muuallakin). Ja sitä muuten oli aina liikaa. Muistan, kun aloitin jotain Juttadieettiä, niin ajattelin, että 55 kiloa on hyvä paino ja oon tyytyväinen. No, siihen kun pääsin, en nähnyt muuta kun ne läskit reisissä edelleen. Suhteellisuudentaju hämärtyi ihan täysin.
 |
| 55 kiloa ja läski |
 |
| 60 kiloa ja sopiva |
Nykyisin kehityksen mittareina mulla toimii keittiön puolella oma suhtautuminen ruokaan ja herkkuihin, treenitekniikoiden ja -painojen kehitys salilla, sekä oma mieliala ihan joka päivä. Haluun tehdä jokaisesta päivästä niin hyvän, kuin mahdollista. En aio enää ikinä ajatella "sitten kun...." ajatuksia.
Menneen kuukauden aikana mulla on ollut aikaa ja mielenkiintoa paneutua uuteen askarteluharrastukseen, jonka seurauksena onkin syntynyt kasa melkein syötäviä karkkikoruja
 |
| Enkkulakuja, suklaata, muffineja nam..... |
Uuden harrastuksen myötä päivätkin ovat huvenneet odotettua nopeammin. Harrastukset ja työnhaku täyttävät päivät aika tehokkaasti.
Kaikki reilassa siis. Ei muuta kun eteen päin sano mummo takatalven lumihangessa!
 |
| Happiness is little things |
Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti