Kuulumisia pitkästä aikaa

Ajattelin päivitellä mun kuulumisia pitkästä aikaa.

Viimeiset postaukset ovat käsitelleet melko pitkälti henkisiä juttuja ja ne ovatkin olleet itsellä pinnalla nyt viimeisen kuukauden ajan. Tuntuu, että kun yhden jutun saa käsiteltyä, seuraava paska osuu tuulettimeen. Tää tekee positiivisena pysymisen melko vaikeaksi aika ajoin. Tuleen ei silti sovi jäädä makaamaan eikä märehtimään asioita, mille ei mitään voi. PISTE.

Näin sen on oltava!

Ja sitten muihin aiheisiin.

Oikotie Optimaaliin -valmennus etenee hyvää vauhtia ja tavat alkavat pikku hiljaa iskostua tajuntaan. Jes! Nyt ollaan neljännessä treeniohjelmassa ja yksi lempiliikkeistäni, suorinjaloin maastaveto on ohjelmassa. Katsotaan miten lähtee voimatasot tässä kehittymään.

Ruokien puolesta kaikki alkaa menemään jo rutiinilla. Herkkuja menee välillä ja vielä liian usein, mutta ei ylettömiä määriä.

Kohta vaihtuu kuukausi ja sitten pitäisi jonkunmoisia välimittoja ottaa. Uskaltanen epäillä, että nyt ei kovinkaan paljoa muutosta ole tapahtunut, sillä väliin mahtui viikon reissu, jonka aikana tuli herkuteltua tavallista enemmän.

Huomenna on vapunaatto ja allekirjoittaneelle tulee näyteteen neljännesvuosisata. Sen kunniaksi laitetaan pirskeet pystyyn ja perjantaina todennäköisesti kärsitään tämän tyylisestä olotilasta:

Kohta tulee kesä!

Elina

Control the Chaos

Moi,

Tällä kertaa haluan hieman kirjoitella siitä, miten itse toimin tilanteissa, joissa tuntuuu, että tehtäviä asioita on liikaa ja mistään ei meinaa saada otetta.

Mulla itsellä toimii parhaiten se, että ensin listaan kaikki tehtävät asiat paperille ja sitten teen niille aikataulun. Kun asiat on ylhäällä, on kokonaisuus heti helpommin hallittavissa. Itse käytän tähän Exceliä, mutta miksei vanha kunnon kynä-paperiyhdistelmä toimisi myös. Tosin koneella tehtynä asioita on helpompi muokata jälkikäteen.

Kun olen saanut asiat kirjoitettua ylös ja miettittyä niille aikataulun, tuntuu yleensä siltä, että eihän noita nyt niin kamalasti olekaan. Ei sitä suotta sanota, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Tässäkin (kuten niin monessa muussakin) hommassa vaikeinta on aloittaminen. Hommia tuntuu olevan aivan liikaa ja olisi helpompi vaan upota sohvan nurkkaan katsomaan telkkua. Jos itse haluan, että päivästä tulee tehokas, täytyy mun aloittaa se heti aamusta. Jos aamu menee vetäläksi, niin menee myös päivä. Miten sitten aamulla oikein saa itseään niskasta kiinni? Tässä mun tän aamun resepti:

Herää ajoissa ja laita kahvi tippumaan. Anna itsellesi puoli tuntia omaa aikaa aamupalan kanssa. Ota tuo hetki oikein rauhassa ja nautia aamiaisesta ja kahvista. Lue vaikka lehteä tai katso telkusta jotain kivaa. Kun aamuhetki on ohi, tartu toimeen ja patista itsesi liikkeelle. Ei mitään nopeita facebookin selailuja, vaan päivän suunnitelman tekoon ja toteutukseen. Illalla on sitten aikaa rentoutumiselle.

Ihanaa päivää kaikille <3

Stressi tappaa, mutta vain jos suhtaudut siihen negatiivisesti

Moikka,

Viimeisessä postauksessa kirjoittelin hieman stressistä ja omista sen hallintakeinoista. Aihe tuli melko sopivaan aikaan, sillä Oikotie Optimaaliin -valmennuksessa käsiteltiin juuri myös stressiä. Saimme nähtäväksi yhden erittäin mielenkiintoisen videon, minkä haluan jakaa myös teille:

Video käsittelee stressiä ja siihen suhtautumista. Nainen videolla kertoo tutkimuksista, jotka ovat osoittaneet stressin lisäävän kuoleman riskiä, mutta vain niillä ihmisillä, jotka näkivät sen negatiivisena. Jos ihmiset suhtautuivat stressiin positiivisesti, eli esim. näkivät, että kiihtynyt syke ja -hengitys pumppaavat heidän aivoihinsa happea, joka saa heidät suoriutumaan tilanteesta paremmin, ei heidän kuoleman riskinsä kohonnut mihinkään.

Tässä onkin haastetta kaikille. Ensi kerralla kun stressi iskee, koita suhtautua siihen myönteisesti!

Elina

Stressi ja sen hallinta

Tän postauksen aihe on jatkoa edelliselle. Monesti kun fiilis on maassa jostain syystä, liittyy siihen myös stressiä. Itse stressaannun erittäin helposti ja ensimmäinen asia mihin stressi vaikuttaa on yöunet. Ja tietysti huonosti nukkuminen lisää stressiä entisestään.

Pieni stressi on terveellistä ja nostaa ihmisen suorituskykyä. Olo tuntuu energisemmältä ja hommat tulee tehdyksi. Stressi on itseasissa ihan luonnollinen olotila. Ainoa vaan, että pitkäaikaisena se ei enää sitä ole. Luolamiesaikaan stressitilanteet koostuivat muun muassa petoja karkuun juoksemisesta. Lyhytaikainen kova stressi, jonka aikana suorituskyky kasvaa äärimmilleen, piti meidät hengissä. Pedon kaikottua, myös stressi kaikkosi. Nykyisin tilanne on kuitenkin hieman eri. Ihmiset kärsivät jatkuvasta paineesta ja stressistä, eikä se ole enää lähelläkään terveellistä. Pitkäaikainen stressi vaikuttaa uneen, ruoansulatukseen, rasvanpalamiseen, jaksamiseen ja lopulta ihan kaikkeen.

Stressi vaikuttaa ihmiseen selkeimmin hormonitoiminnan kautta. Kortisolin määrä nousee. Tämä nostaa sykettä ja vapauttaa sokeria vereen, jotta suorituskyky olisi maksimaalinen. Kortisolin luontainen vaihtelu pitää vuorokausirytmin kohdallaan. Aamulla sitä pitäisi olla kehossa eniten, jolloin ihminen herää virkeänä ja on tarmokas. Kortisolin määrän pitäisi puolestaan vähentyä iltaa kohden, jolloin väsymys saa sijaa ja uni tulee helpommin. Kovan stressin alla tämä tasapaino keikahtaa helposti päälaelleen. Aamulla ei pääse ylös ja illalla ei uni tule. Mulle kävi juuri näin.

Pitkäaikainen stressi vaikuttaa itsellä lisäksi organisointikykyyn. Jos olen todella stressaantunut, tuntuu, etteivät kaikki langat pysy millään käsissä ja en tiedä mistä aloittaa asioiden purkamisen. Stressi on siitä salakavala, että stressaantunut ihminen ei huomaa olevansa väsynyt. Eikä välttämättä viimein edes aivan älyttömän väsynyt.

Itse olin erittäin stressaantunut töistä ja lähestyvästä Australian reissusta koko syksyn 2013. Nukuin yössä 3-5 tuntia. Useimmiten tilanne oli lähempänä sitä kolmea. En saanut yrityksestä huolimatta juuri mitään aikaan, syke oli levossakin jatkuvasti yli 100 ja paino nousi, vaikka treenasin 5 kertaa viikossa kovaa. Kävin jopa sydämen ultrassa tuolloin, sekä pidin Holter-laitetta. Vikaa ei pumpusta löytynyt, mutta viimein lääkäri tajusi kysyä, onko mulla stressiä. Vastasin, että kai sitä nyt vähän on, mutta en todellakaan tajunnut missä tilanteessa oikeasti olin. Henkisen stressin päälle rasitin kroppaani vielä erittäin rankoilla kuntosalitreeneillä 5 kertaa viikossa. Olin aivan piipussa. Päiväni menivät suunnilleen näin:

7.00, Ylös sängystä
8.00, Töissä
17.00, Lähtö töistä
17.30 - 19.00, Salille
19.30, kotiin ja suihkuun
20.00 - 21.00, Ruokaa ja seuraavan päivän eväiden teko
21.00 - 22.00, Telkkua tai tietokonetta
22.30, sänkyyn
02.00-05.00, Nukahtaminen jossain tällä välillä

Mulla siis oli arkisin ns. vapaa-aikaa 1 tunti päivässä! Huh. Ja tuolloinkin monesit siivosin tai tein jotain muita rästiin jääneitä juttuja. Viikonloput kuluivat sitten niin ikään siivotessa ja muiden rästijuttujen parissa. Levosta ei puhettakaan. Olin kuitenkin niin kovan stressin alla, etten edes tuntenut oloani väsyneeksi. Ihmettelen vieläkin miten jaksoin noilla unilla tuon vajaan puoli vuotta.

Reissuun lähdettuämme nukuin ensimmäisen kuukauden 12-15 tuntia joka yö. Nukahdin telkkarin eteen 8 aikaan ja heräilin joskus 9-10 aikaan seuraavana aamuna. Vasta tuolloin tajusin, miten loppu oikeasti olin. Mietinkin monesti, että jos olisin jatkanut tuota stressielämää, kauanko olisi mennyt, että olisin ollut burn outissa? Tuskin puolta vuotta kauempaa, sen verran kovia nuo fyysiset oireet jo olivat. Mulla helmasynti on se, että olen liian tunnollinen. Vie työt kotiin mielessäni, vaikka en niille siellä voisi mitään tehdä. En malta lähteä töistä pois, jos tehtävää olisi, vaikka päivä olisi loppu jo aikaa sitten. Samoin jos kotona on sotkuista, on siivottava. Sotkujen katselu stressaa entisestään.

Kroppa ei kykene erottelemaan henkistä, emotionaalista ja fyysistä stressiä toisistaan. Esimerkkejä näistä voisivat omasta elämästäni olla henkiseltä puolelta työstressi, fyysiseltä liian kova kuntosalitreeni ja emotionaaliselta riidat rakkaimpien kanssa (onneksi olen melko hyvin tältä stressin osa-alueelta välttynyt). Olen kingi noissa itseaiheutetuissa jutuissa :D. Omalla kohdallani metsään mentiin eniten siinä, että treenasin stressaavan elämäntilanteen päälle liian kovaa, sillä olin jostain kuullut, että liikunta auttaa stressiin. Ja toisaalta kovatehoinen treeni oli ainoa tapa saada ajatukset hetkeksi pois stressaavista asioista. En voinut kuvitellakaan mitään joogaa, sillä en yksinkertaisesti olisi pystynyt keskittymään. Toinen moka oli liika kahvin juonti. Olin aamuisin erittäin väsynyt ja ainoa tapa saada koneisto töissä käyntiin oli juoda kahvia. Paljon kahvia. Kahvi nostaa kortisolin eritystä kehossa ja näin myös stressikuormaa.

Nykyisin tunnistan miltä kova stressi tuntuu ja jos huomaan oireita, kevennän tietoisesti kuormaa. Liikunnan saralla keskityn salitreenin sijaan enemmän rauhoittaviin juttuihin, kuten venyttelyyn, hierojalla käyntiin, piikkimatolla makoiluun, kevyisiin kävelylenkkeihin jne.

Miten itse hallitsen stressiä:

• Kevennän treenejä ja panostan kehonhuoltoon
• Vähennän kahvin juontia ja suosin yrttiteetä
• Teen listan tekemättömistä asioista ja suunnittelen niille aikataulun
• Makoilen piikkimatolla ja kuuntelen musiikkia
• Ulkoilen
• Näen kavereita enkä keskustele vahingossakaan stressaavista jutuista
• Pidän päiviä, jolloin ei ole mitään sovittua
• Katson murusen kainalossa elokuvia
• Koitan syödä terveellisesti
• Opettelen suhtautumaan kevyemmin asioihin
• Jos on esim. joku stressaava tilanne ja olen väsynyt, tolkutan itselleni, että nyt saan levätä, olkoot kotona miten sotkuista tahansa

Toki nämäkään keinot eivät aina riitä ja välillä stressi kasvaa kovaksi. Koitan tällöin kuitenkin pysähtyä ja miettiä mitä ne kovimmat stressin aiheuttajat ovat ja hoitaa asiat niin, että se kuorma pienenisi. Välillä tilanteet ovat tosin itsestä riippumattomia, eikä niihin voi itse vaikuttaa. Tällöin koitan hyväksyä tilanteen, enkä soimaa itseäni tekemättömistä jutuista.

Koittakaan kaikki tunnistaa stressin oireet ajoissa, jotta ette polta itseänne loppuun!

Terkuin Elina

Positiivisena pysymisen vaikeus

Kaikki tietää ne päivät, jolloin tuntuu, ettei mistään tule mitään. Asiat ei mee niin kun piti, eikä niihin välttämättä pysty omalla tekemisellä vaikuttamaan (ainkaan aivan täysin). Tai sitten vielä niin, että parhaasi teit ja se vaan ei yksinkertaisesti riitä. Jopa siinä tilanteessa, kun elämä potkii päähän ja lujaa, pitäisi pysyä positiivisisena. Tämä on kuitenkin paljon helpommin sanottu, kuin tehty. Mistä sitä voimaa oikein saa?

Itsellä on taas viime päivät ajatukset olleet aika maassa ja yllä oleva kappale on enemmän kuin ajankohtainen. Lähipiirissä on tapahtunut ikäviä juttuja ja sitten vielä päälle tämä oma työ(ttömyys)tilanne. Jonkun aikaa jaksoin olla innostunut ja tsempata, kun hakuun tuli pari kiinnostavaa paikkaa ja ajattelin, että voisi olla jopa saumaa saada ne. Tänään soittelin sitten toiseen ja sain kuulla, että pestiin on ollu 90 hakijaa. Voitte arvata, että tällä mun vajaan 2 vuoden työkokemuksella ei varmastikaan sijoituta edes sinne haastatteluun kutsuttaviin. Tämä heijastaa aika hyvin työtilannetta täällä Lahdessa. Työttömiä on paljon ja työpaikkoja vähän.

Tuon puhelun jälkeen vajosin tuolissa varmaan 20 senttiä alas päin ja tuli sellainen fiilis, että ei tästä tule mitään. Hetken ryvin itsesäälissä, kunnes pakotin itseni ylös miettimään asioita.

Koska tuo ei vielä tarpeeksi lannistanut (ja ilmeisesti olen jonkin sortin masokisti) päätin soittaa toiseen paikkaan, jossa olin jo käynyt haastattelussakin. Sieltä sain kuulla, että jäin toiseksi. Jes. Helvetin hieno päivä.  Tuon puhelun jälkeen fiilis oli tasoa: "ei kiinnosta". Ja itseasissa niin on vieläkin. Työnhakeminen ei kiinnosta tipan tippaa. Jos joku tänään kysyy multa, että miten työnhaku edistyy, se saa varmaan turpaan.

Voisin jatkaa tuota rypemistä ja masentua ( ja juuri nyt se tuntuu aivan helvetin hyvältä vaihtoehdolta), koska en saa töitä. Valitsen (siis pakotan itseni valitsemaan) kuitenkin, että en näin tee. Itsesäälissä rypeminen on henkisesti erittäin rankkaa ja lamaannuttaa ihmisen hyvin nopeasti (vaikka ei se nouseminenkaan ihan itsestään käy). Vanha klisee, asenne ratkaisee, pätee tässäkin. Mä VALITSEN suhtautua asiaan toisin. En jää peiton alle surkuttelemaan, vaan käytän mun energiat itseni kehittämiseen ja ystävien auttamiseen parhaani mukaan (okei, tänään olen kiukkuinen kuin ampiainen ja masentunut, mutta en enää huomenna).

Huono työtilanne pakottaa miettimään erilaisia ratkaisuja tulevaisuutta varten ja mulla onkin jo jotain hätävaraa mielessä, jos töitä ei tule. Pääasia on, etten jää tuleen makaamaan. Täytyy ajatella niin, että kun jokin ovi sulkeutuu, sata muuta avautuu. Jos mä en esimerkiksi saa markkinoinnin parista töitä, keksin jotain muuta. Ei ole mihinkään tähtiin kirjoitettu, että musta täytyy tulla markkinoinnin ammattilainen. Ehkä musta tuleekin jotain ihan muuta. Ehkä se "jotain muuta" onkin paljon kivempaa kuin markkinointi?

Tuosta surullisuuden lamaannuttavasti kuopasta ylös kiipeäminen ei todellakaan ole helppoa. Ja sitä vaikeammaksi se muuttuu mitä kauemmin siellä makaa. Itse olen joskus ollut oikein pessimistisyyden perikuva ja niin negatiivinen, että oksat pois. Ajattelin aina sen kaikista huonoimman vaihtoehdon perjaatteella "pessimisti ei pety". Tuo on osin totta, mutta jatkuva pessimistisyys latistaa mielialan ihan pohjalukemiin. Nykyisin en enää anna noille kurjille ajatuksille tilaa enempää, kuin sen yhden päivän. Sitten rupean kokoamaan ajatuksia taas kasaan ja muistuttamaan itseäni siitä, että mulla on kaikki mahdollisuudet mennä juuri siihen suuntaan elämässä, kuin haluan. Tämä asennemuutos on helpottanut paljon mun arkea. Lähtökohtaisesti voin sanoa olevani nyt onnellisempi ihminen kuin ennen. Vaan mä itse olen vastuussa mun onnesta.

Positiivisena pysyminen onkin yksi tärkeimmistä taidoista, mitä ihminen voi nykymaailman stressaavuden keskellä harjoitella. Henkinen hyvinvointi heijastuu myös fyysiselle puolelle ja sitä kautta vaikuttaa kokonaisvaltaisesti itseen ja ihmisiin ympärillä. Ei pidä myöskään lokeroidan itseään liian tiukasti, vaan nähdä vaihtoehtoja.

Jokaisessa päivässä on jotain hyvää, kun oikein miettii (ja välillä on hyvä miettiä). Tänäänkin tän paskan keskellä mä oon käynyt salilla tekemässä erittäin perille menneen jalkatreenin. Maastavetoon tein omat enkat ja kyykytkin meni kuin vettä vaan. Sen lisäksi nukuin viime yönä hyvin ja kämppä on siisti, koska siivosin eilen. Illalla söin herkkusafkaa ahvenfileistä ja kohta kellahdan murusen viereen nukkumaan. Näiden ajatusten jälkeen mieliala on hieman parempi (niin kauan kun onnistun pitämään ajatukset pois päivän muista tapahtumista).

Tärkeimmät keinot, millä itse pysyn positiivisena

• Joka päivälle jotain tekemistä, että on aamulla syy nousta. Se voi olla mitä vaan: suursiivous, kaupassa käynti ja jonkun herkkupöperön valmistus, kuntosalia, kavereiden näkemistä, mitä vaan. 
• Perse ylös ulos ja lenkille. Joka päivä poistun himasta. Edes kauppaan tai lenkille.
• Harrastus. Itse harrastan kuntosalia ja liikuntaa ylipäätään. Viimeaikoina olen myös askarrellut fimo-massasta kaikkea kivaa.
• Auta muita. Keskitä energiaa ystävien ja perheen auttamiseen tai tee vaikka vapaaehtoistyötä.
• Tee asioita sen eteen, mitä tavoittelet (ja joku tavoite on oltava!). Esim itse pyrin kehittämään omaa ammatillista osaamistani.
• Aina kun joku oikein ärsyttää, palauttele mieleen positiivisia juttuja päivässä tai jos niitä ei löydy, elämässä yleensä.
• Katkaise tietoisesti itsesääliajatukset heti alkuunsa. Jos annat niille sijaa mielessäsi, ne kasvavat suhteettoman suuriksi.
• Soita jollekin ja valita oikein kunnolla. Sen jälkeen lopeta.
• Välillä saa olla surullinen, mutta ei liian kauaa.

Pointti tässä tekstissä oli varmaanki se, positiivisella asenteella jaksat elämää paljon paremmin.  Vaikka välillä kaikki tuntuu ihan paskalta, on elämässä silti paljon hyvää. Joskus niitä hyviä juttuja täytyy vaan kaivaa vähän syvemmältä. Kaikilla on joskus kurjaa ja vastoinkäymisiä, mutta se on omasta asenteesta kiinni antaako niiden lannistaa.

Stay positive!

Terkuin Elina 

Välimittauksen tuloksia

Eilen sain kuin sainkin kaivettua kehonkoostumusvaakani kaapista ja otettua hieman välimittoja. Ensimmäiset mitat otin tammikuun 5 päivä, kun valmennus alkoi. Tässä tuloksia:

5.1.2015:
Paino: 59,7 kg
Rasva: 33,3 %, 19,88 kiloa
Lihas: 27,8 %, 16,57 kiloa
Viskeraalinen rasva: 4

2.4.2015
Paino: 60,6 kg
Rasva: 29,6 %, 17,94 kiloa
Lihas: 30,7 %, 18,60 kiloa
Viskeraalinen rasva: 4

Muutos:
Paino: + 900g
Rasva: - 3,7 %,  -1,94 kiloa
Lihas: + 2,9 %, + 2,03 kiloa
Viskeraalinen: -

Laitehan mulla on joku OBH Nordican halppisversio, eli ei mitään kovin luotettavia tuloksia varmastikaan anna, mutta suunnan kertoo. Esim. InBodyn mukaan rasvaa mulla oli kehossa vajaa pari kuukautta sitten 13,8 kiloa. Muutokset ovat joka tapauksessa omaan mieleeni varsin hyviä. Ei mitään kovin suuria juttuja, mutta oikeaan suuntaan ollaan ehdottomasti menossa. Enää ei hirveä matka ole niihin tuon vaa'an parhaimpiin mittoihin syksyltä 2013, jotka olivat lihasta 33 % ja rasvaa 27 %. Ehkä kesäksi ollaan noissa lukemissa.

Sellaisen huomion tein tässä eilen kun mietin syömisiäni, että tällä hetkellä suurin ongelma on se, että syön illalla liian tukevasti. Syykin tähän löytyi melko helposti. Jouduin reissussa aloittamaan Diane Novaa vastaavat e-pillerit vaikean hormonaalisen aknen takia ja ne aiheuttivatkin minulle melkoisesti sivuvaikutuksia. Ikävin niistä oli liuskan alussa jatkuva oksettava olo. Liuskan vikoilla viikoilla huonoa oloa esiintyi enää lähinnä aamuisin. Tämä vaikutti radikaalisti aamupalan syöntiin. En vain saanut aamulla alas juuri mitään. Väkisin lasin smoothieta ja ehkä yhden munan. Monesti pystyin syömään aamupalan vasta puolen päivän aikaan.

Lopetin pillerit kaksi viikkoa sitten ja huono olo on tiessään, mutta aamupalani on jäänyt erittäin kevyeksi. Yleensä lasi smoothieta ja yksi keitetty muna. Luulen tämän olevan pääsyynä siihen, miksi illalla on liian kova nälkä. Nyt yritän tietoisesti lisätä enemmän evästä aamupalalle, jotta saisin iltasyömistä kevyemmäksi. Katsotaan onko mitään vaikutusta.

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Elina

Tunnit kuluu ja päivät vaihtuu

Motivaatio kirjoitteluun on ollut viime aikoina hieman hukassa enkä ole sillä jaksanut päätäni vaivata. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tää mun projekti olisi ottanut jollain tavalla takapakkia. itseasiassa mulla menee tällä hetkellä aika hyvin. Ainakin noin niin kun omasta mielestä ja sehän se lienee kaikkein tärkeintä, eiks je?

Sää. Hyvä syy relata sisällä

Oikotie Optiimaaliin -valmennuksen kolmas treeniohjelma on ollut ahkerassa käytössä ja salilla alkaa tulla jo tulosta. Syväkyykky menee hyvällä tekniikalla pohjaan asti melko kivalla painolla (16 kg:n kahvakuula). Muissakin liikkeissä kehitystä huomaa selvästi. Painoja saa laittaa lisää joka treenikerralla. Ehkä yksi ero aiempaan on se, että näin olen nyt myös tehnyt. Aiemmin junnasin liian pitkään samoilla painoilla, kun "en nyt jaksa tehdä isommilla". Kyllä sitä vaan ihmeen hyvin jaksaa ja jos ei jaksa, pienempiin painoihin pääsee aina takaisin. Esim. pystypunnerrusta teen tällä hetkellä 9 kilon käsipainoilla 4x9 toiston sarjaa (molemmat kädet samaan aikaan). Seuraavaan treeniin saa siirtyä jo 10 kiloon. Ennen reissua taisin parhaillaan pystypunnertaa 8 kilon käsipainoilla.

Ruokailujen kanssakin menee tosi jees. Herkuttelen edelleen, mutta se on pysynyt hallittuna. Oman olon merkitys korostuu koko ajan entisestään ja se paska olo, minkä paskan syöminen saa aikaan, ällöttää.

Kaiken kaikkiaan omasta mielestä oon päässyt aika hyvin kiinni terveelliseen ja mukavaan elämään koto Suomessa. Työpaikka olisi tietysti jees, mutta muilla osa-alueilla menee kivasti.

Ylihuomenna ajattelin ottaa vähän välimittoja. Tosin tuossa kohtaa tää rento suhtautuminen saattaa kyllä kostautua. Lihasta nyt ainakin on toivon mukaan tullut hieman lisää lähtötilanteeseen nähden. Toisaalta oon ihan tyytyväinen tähän varren koostumukseen tälläisenäänkin, että jos jotain on tapahtunut, se on vaan plussaa!

Parasta tässä valmennuksessa onkin ollut ehdottomasti se, että mun huomio kiinnittyy kehityksestä puhuttaessa tätä nykyä aivan eri asioihin, kuin ennen. Aiemmin mittareita olivat lähinnä paino ja läskin määrä reisissä (ja ihan kaikkialla muuallakin). Ja sitä muuten oli aina liikaa. Muistan, kun aloitin jotain Juttadieettiä, niin ajattelin, että 55 kiloa on hyvä paino ja oon tyytyväinen. No, siihen kun pääsin, en nähnyt muuta kun ne läskit reisissä edelleen. Suhteellisuudentaju hämärtyi ihan täysin.

55 kiloa ja läski

60 kiloa ja sopiva

Nykyisin kehityksen mittareina mulla toimii keittiön puolella oma suhtautuminen ruokaan ja herkkuihin, treenitekniikoiden ja -painojen kehitys salilla, sekä oma mieliala ihan joka päivä. Haluun tehdä jokaisesta päivästä niin hyvän, kuin mahdollista. En aio enää ikinä ajatella "sitten kun...." ajatuksia.

Menneen kuukauden aikana mulla on ollut aikaa ja mielenkiintoa paneutua uuteen askarteluharrastukseen, jonka seurauksena onkin syntynyt kasa melkein syötäviä karkkikoruja

Enkkulakuja, suklaata, muffineja nam.....

Uuden harrastuksen myötä päivätkin ovat huvenneet odotettua nopeammin. Harrastukset ja työnhaku täyttävät päivät aika tehokkaasti.

Kaikki reilassa siis. Ei muuta kun eteen päin sano mummo takatalven lumihangessa!

Happiness is little things

Elina