Täällä on tää viikko menty aikalailla otsikon mielialan vallitessa. En olis ihan heti uskonu, että oikeesti kyllästyn tähän kotona oloon, mutta näin se vaan on. Päivät koostuu lähinnä treeneistä ja siivoilusta. Ainiin ja tietty syömisestä.
Tää viikko erityisesti on ollu jotenki tosi vaikee. Mikään ei meinaa kiinnostaa (eikä asiaa auta se, että työhakemuksia on lähetelty ahkeraan saamatta yhteenkään vastausta). Treenaamaan oon saanut itseni ja ne kulkeekin ihan hyvin. Itseasiassa vaihdoin nyt kuntosalin Foreverilta tuohon melkein naapurissa sijaitsevalle Go Go Expressille. Gogolla oon käynyt nyt kaksi kertaa ja täytyy kyllä sanoa, että tykkään tosta salista huomattavasti enemmän, kuin Foreveristä. Tilaa on enemmän ja laitteita on enemmän. Laitteet on uudempia ja ehjiä. Siellä on lisäksi SIISTIÄ. Foreverillä on ollut kuntosalitoimintaa sen verta kauan, että siellä on oikeasti todella paskaista. Hajukin koko salilla on sellainen etova. Hyh. Gogolta löytyi myös paljon vapaita painopaikkoja ja erilaisia taljoja, toisin kuin foreveriltä. Ruuhka-aikaan en ole vielä Gogolla käynyt enkä ihan heti aio mennäkään jos ei ole aivan pakko.
Sitten se toinen puoli joka ei ole mennyt tän alakuloisuuden takia aivan nappiin, nimittäin syöminen. Suuhun on eksynyt tavallista enemmän herkkuja ja tänään jopa karkkia. Nyt tosin tänään oli sellainen kummallinen tilanne, ettei se karkin syöminen edes parantanut mun mieltä. Yleensä karkkia mussuttaessa on tullut jollain tapaa paljon parempi fiilis. Tiedä sitten mistä johtuu tämä outo käänne. Täytyy nyt koittaa muistaa tämä, jos ensi kerralla jäisi ne namit sitten syömättä.
Töiden (ja ylipäätään) tekemisen puutteesta johtuva ahdistus on kiristänyt mun mieltä jopa siinä määrin, että tuossa meni pari yötä, jolloin en nukkunut käytännössä lainkaan. Vihaan unettomuutta. Mulla katoaa yöunet samantein kun tulee enemmän stressiä. Väsyttää kyllä kovasti. Jopa niin paljon, ettei silmiä jaksa pitää auki, mutta ei vaan uni tule. Sitten kun nukun yhden yön huonosti, stressaan sitäkin ja kierre on valmis.
Huonot unet ja stressi ovat sitten kiristäneet pinnan siihen pisteeseen, että lähes kaikki ärsyttää. En meinaa kestää pienintäkään vastoinkäymistä. Esimerkiksi tänään ajattelin tehdä ruoaksi porkkanalettuja jauheliha-sienitäytteellä. Saatuani ensimmäisen letun pannulle, tajusin, että se jää pannuun kiinni ja hajoaa kääntäessä. Hanskat lensi saman tien tiskiin ja ryntäsin kiukkuisena pois keittiöstä fiiliksellä "Aivan sama. Syödään sitten prkl pitsaa." Onneksi muruseni on kärsivällinen ja hän paistoi letut loppuun hieman paremmalla onnella kuin minä. Sapuskasta tuli jopa ihan kelvollista, mutta ei se enää jaksanut piristää. Siinä epätoivoissani sitten söin karkkia, jotta olo paranisi, mutta paskan marjat. Ei tähän taida mikään muu auttaa, kun työn saaminen.
Syömisten penkin alle meneminen masentaa mua entisestään, kun tiedän, että se tekee hallaa mun kropalle ja suolistolle, sekä myös läskin lähtemiselle. Miksi mä turvaudun ruokaan kun tarviin lohtua, vaikka se ei selvästikään enää anna sitä toivottua vastetta, eli hyvää oloa? Mitä muuta otan siihen tilalle? Eli kun illalla masentaa, mitä muuta mä teen, kun hautaudun karkkipussin kanssa sohvan nurkkaan? Mä en tiedä. Ei tule mitään mieleen. Teetä juon ja se riittääkin, jos ei ole mitään kummempaa, mutta tää tän hetkinen stressi on se verta perustavaa laatua, että teellä saa heittää vesilintua. Nyt joku ehdottaa, että lähde ulos selventämään päätä. Tähän voin sanoa, ettei auta, sillä tää työjuttu on sellainen, ettei se vatvomalla tästä helpotu ja jos lähden kävelylle, ajattelen tasan tarkkaan tätä koko ajan ja palaan himaan entistä kiukkuisempana.
Kai se on yritettävä mennä tässä taas päivä kerrallaan eteenpäin näitten ruokailujen kohentamisen suhteen. Ne oli jo niin hyvässä jamassa ja nyt taas homma meinaa mennä läskiksi. Mun täytyisi oikeasti koittaa löytää tähän stressin käsittelyyn joku syömistä toimivampi tapa, sillä stressiä tulee taatusti olemaan enemmän tai vähemmän jatkossakin eikä ainainen syöminen vaan toimi. Niin oonhan mä koittanut vähentää stressiä treenilläkin, mutta sekään ei oikein toimi sillä henkinen stressi + fyysinen stressi = ylirasitus ja loputkin unet katoaa. Mihinkään kevyeen joogan tyyliseen treeniin musta ei stressaantuneena ole, koska ajatukset ei yksinkertaisesti pysy kasassa.
Sori ei kuvia. Ei vaan jaksa.
Pää hajoo.
Tää viikko erityisesti on ollu jotenki tosi vaikee. Mikään ei meinaa kiinnostaa (eikä asiaa auta se, että työhakemuksia on lähetelty ahkeraan saamatta yhteenkään vastausta). Treenaamaan oon saanut itseni ja ne kulkeekin ihan hyvin. Itseasiassa vaihdoin nyt kuntosalin Foreverilta tuohon melkein naapurissa sijaitsevalle Go Go Expressille. Gogolla oon käynyt nyt kaksi kertaa ja täytyy kyllä sanoa, että tykkään tosta salista huomattavasti enemmän, kuin Foreveristä. Tilaa on enemmän ja laitteita on enemmän. Laitteet on uudempia ja ehjiä. Siellä on lisäksi SIISTIÄ. Foreverillä on ollut kuntosalitoimintaa sen verta kauan, että siellä on oikeasti todella paskaista. Hajukin koko salilla on sellainen etova. Hyh. Gogolta löytyi myös paljon vapaita painopaikkoja ja erilaisia taljoja, toisin kuin foreveriltä. Ruuhka-aikaan en ole vielä Gogolla käynyt enkä ihan heti aio mennäkään jos ei ole aivan pakko.
Sitten se toinen puoli joka ei ole mennyt tän alakuloisuuden takia aivan nappiin, nimittäin syöminen. Suuhun on eksynyt tavallista enemmän herkkuja ja tänään jopa karkkia. Nyt tosin tänään oli sellainen kummallinen tilanne, ettei se karkin syöminen edes parantanut mun mieltä. Yleensä karkkia mussuttaessa on tullut jollain tapaa paljon parempi fiilis. Tiedä sitten mistä johtuu tämä outo käänne. Täytyy nyt koittaa muistaa tämä, jos ensi kerralla jäisi ne namit sitten syömättä.
Töiden (ja ylipäätään) tekemisen puutteesta johtuva ahdistus on kiristänyt mun mieltä jopa siinä määrin, että tuossa meni pari yötä, jolloin en nukkunut käytännössä lainkaan. Vihaan unettomuutta. Mulla katoaa yöunet samantein kun tulee enemmän stressiä. Väsyttää kyllä kovasti. Jopa niin paljon, ettei silmiä jaksa pitää auki, mutta ei vaan uni tule. Sitten kun nukun yhden yön huonosti, stressaan sitäkin ja kierre on valmis.
Huonot unet ja stressi ovat sitten kiristäneet pinnan siihen pisteeseen, että lähes kaikki ärsyttää. En meinaa kestää pienintäkään vastoinkäymistä. Esimerkiksi tänään ajattelin tehdä ruoaksi porkkanalettuja jauheliha-sienitäytteellä. Saatuani ensimmäisen letun pannulle, tajusin, että se jää pannuun kiinni ja hajoaa kääntäessä. Hanskat lensi saman tien tiskiin ja ryntäsin kiukkuisena pois keittiöstä fiiliksellä "Aivan sama. Syödään sitten prkl pitsaa." Onneksi muruseni on kärsivällinen ja hän paistoi letut loppuun hieman paremmalla onnella kuin minä. Sapuskasta tuli jopa ihan kelvollista, mutta ei se enää jaksanut piristää. Siinä epätoivoissani sitten söin karkkia, jotta olo paranisi, mutta paskan marjat. Ei tähän taida mikään muu auttaa, kun työn saaminen.
Syömisten penkin alle meneminen masentaa mua entisestään, kun tiedän, että se tekee hallaa mun kropalle ja suolistolle, sekä myös läskin lähtemiselle. Miksi mä turvaudun ruokaan kun tarviin lohtua, vaikka se ei selvästikään enää anna sitä toivottua vastetta, eli hyvää oloa? Mitä muuta otan siihen tilalle? Eli kun illalla masentaa, mitä muuta mä teen, kun hautaudun karkkipussin kanssa sohvan nurkkaan? Mä en tiedä. Ei tule mitään mieleen. Teetä juon ja se riittääkin, jos ei ole mitään kummempaa, mutta tää tän hetkinen stressi on se verta perustavaa laatua, että teellä saa heittää vesilintua. Nyt joku ehdottaa, että lähde ulos selventämään päätä. Tähän voin sanoa, ettei auta, sillä tää työjuttu on sellainen, ettei se vatvomalla tästä helpotu ja jos lähden kävelylle, ajattelen tasan tarkkaan tätä koko ajan ja palaan himaan entistä kiukkuisempana.
Kai se on yritettävä mennä tässä taas päivä kerrallaan eteenpäin näitten ruokailujen kohentamisen suhteen. Ne oli jo niin hyvässä jamassa ja nyt taas homma meinaa mennä läskiksi. Mun täytyisi oikeasti koittaa löytää tähän stressin käsittelyyn joku syömistä toimivampi tapa, sillä stressiä tulee taatusti olemaan enemmän tai vähemmän jatkossakin eikä ainainen syöminen vaan toimi. Niin oonhan mä koittanut vähentää stressiä treenilläkin, mutta sekään ei oikein toimi sillä henkinen stressi + fyysinen stressi = ylirasitus ja loputkin unet katoaa. Mihinkään kevyeen joogan tyyliseen treeniin musta ei stressaantuneena ole, koska ajatukset ei yksinkertaisesti pysy kasassa.
Sori ei kuvia. Ei vaan jaksa.
Pää hajoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti