Positiivisena pysymisen vaikeus

Kaikki tietää ne päivät, jolloin tuntuu, ettei mistään tule mitään. Asiat ei mee niin kun piti, eikä niihin välttämättä pysty omalla tekemisellä vaikuttamaan (ainkaan aivan täysin). Tai sitten vielä niin, että parhaasi teit ja se vaan ei yksinkertaisesti riitä. Jopa siinä tilanteessa, kun elämä potkii päähän ja lujaa, pitäisi pysyä positiivisisena. Tämä on kuitenkin paljon helpommin sanottu, kuin tehty. Mistä sitä voimaa oikein saa?

Itsellä on taas viime päivät ajatukset olleet aika maassa ja yllä oleva kappale on enemmän kuin ajankohtainen. Lähipiirissä on tapahtunut ikäviä juttuja ja sitten vielä päälle tämä oma työ(ttömyys)tilanne. Jonkun aikaa jaksoin olla innostunut ja tsempata, kun hakuun tuli pari kiinnostavaa paikkaa ja ajattelin, että voisi olla jopa saumaa saada ne. Tänään soittelin sitten toiseen ja sain kuulla, että pestiin on ollu 90 hakijaa. Voitte arvata, että tällä mun vajaan 2 vuoden työkokemuksella ei varmastikaan sijoituta edes sinne haastatteluun kutsuttaviin. Tämä heijastaa aika hyvin työtilannetta täällä Lahdessa. Työttömiä on paljon ja työpaikkoja vähän.

Tuon puhelun jälkeen vajosin tuolissa varmaan 20 senttiä alas päin ja tuli sellainen fiilis, että ei tästä tule mitään. Hetken ryvin itsesäälissä, kunnes pakotin itseni ylös miettimään asioita.

Koska tuo ei vielä tarpeeksi lannistanut (ja ilmeisesti olen jonkin sortin masokisti) päätin soittaa toiseen paikkaan, jossa olin jo käynyt haastattelussakin. Sieltä sain kuulla, että jäin toiseksi. Jes. Helvetin hieno päivä.  Tuon puhelun jälkeen fiilis oli tasoa: "ei kiinnosta". Ja itseasissa niin on vieläkin. Työnhakeminen ei kiinnosta tipan tippaa. Jos joku tänään kysyy multa, että miten työnhaku edistyy, se saa varmaan turpaan.

Voisin jatkaa tuota rypemistä ja masentua ( ja juuri nyt se tuntuu aivan helvetin hyvältä vaihtoehdolta), koska en saa töitä. Valitsen (siis pakotan itseni valitsemaan) kuitenkin, että en näin tee. Itsesäälissä rypeminen on henkisesti erittäin rankkaa ja lamaannuttaa ihmisen hyvin nopeasti (vaikka ei se nouseminenkaan ihan itsestään käy). Vanha klisee, asenne ratkaisee, pätee tässäkin. Mä VALITSEN suhtautua asiaan toisin. En jää peiton alle surkuttelemaan, vaan käytän mun energiat itseni kehittämiseen ja ystävien auttamiseen parhaani mukaan (okei, tänään olen kiukkuinen kuin ampiainen ja masentunut, mutta en enää huomenna).

Huono työtilanne pakottaa miettimään erilaisia ratkaisuja tulevaisuutta varten ja mulla onkin jo jotain hätävaraa mielessä, jos töitä ei tule. Pääasia on, etten jää tuleen makaamaan. Täytyy ajatella niin, että kun jokin ovi sulkeutuu, sata muuta avautuu. Jos mä en esimerkiksi saa markkinoinnin parista töitä, keksin jotain muuta. Ei ole mihinkään tähtiin kirjoitettu, että musta täytyy tulla markkinoinnin ammattilainen. Ehkä musta tuleekin jotain ihan muuta. Ehkä se "jotain muuta" onkin paljon kivempaa kuin markkinointi?

Tuosta surullisuuden lamaannuttavasti kuopasta ylös kiipeäminen ei todellakaan ole helppoa. Ja sitä vaikeammaksi se muuttuu mitä kauemmin siellä makaa. Itse olen joskus ollut oikein pessimistisyyden perikuva ja niin negatiivinen, että oksat pois. Ajattelin aina sen kaikista huonoimman vaihtoehdon perjaatteella "pessimisti ei pety". Tuo on osin totta, mutta jatkuva pessimistisyys latistaa mielialan ihan pohjalukemiin. Nykyisin en enää anna noille kurjille ajatuksille tilaa enempää, kuin sen yhden päivän. Sitten rupean kokoamaan ajatuksia taas kasaan ja muistuttamaan itseäni siitä, että mulla on kaikki mahdollisuudet mennä juuri siihen suuntaan elämässä, kuin haluan. Tämä asennemuutos on helpottanut paljon mun arkea. Lähtökohtaisesti voin sanoa olevani nyt onnellisempi ihminen kuin ennen. Vaan mä itse olen vastuussa mun onnesta.

Positiivisena pysyminen onkin yksi tärkeimmistä taidoista, mitä ihminen voi nykymaailman stressaavuden keskellä harjoitella. Henkinen hyvinvointi heijastuu myös fyysiselle puolelle ja sitä kautta vaikuttaa kokonaisvaltaisesti itseen ja ihmisiin ympärillä. Ei pidä myöskään lokeroidan itseään liian tiukasti, vaan nähdä vaihtoehtoja.

Jokaisessa päivässä on jotain hyvää, kun oikein miettii (ja välillä on hyvä miettiä). Tänäänkin tän paskan keskellä mä oon käynyt salilla tekemässä erittäin perille menneen jalkatreenin. Maastavetoon tein omat enkat ja kyykytkin meni kuin vettä vaan. Sen lisäksi nukuin viime yönä hyvin ja kämppä on siisti, koska siivosin eilen. Illalla söin herkkusafkaa ahvenfileistä ja kohta kellahdan murusen viereen nukkumaan. Näiden ajatusten jälkeen mieliala on hieman parempi (niin kauan kun onnistun pitämään ajatukset pois päivän muista tapahtumista).

Tärkeimmät keinot, millä itse pysyn positiivisena

• Joka päivälle jotain tekemistä, että on aamulla syy nousta. Se voi olla mitä vaan: suursiivous, kaupassa käynti ja jonkun herkkupöperön valmistus, kuntosalia, kavereiden näkemistä, mitä vaan. 
• Perse ylös ulos ja lenkille. Joka päivä poistun himasta. Edes kauppaan tai lenkille.
• Harrastus. Itse harrastan kuntosalia ja liikuntaa ylipäätään. Viimeaikoina olen myös askarrellut fimo-massasta kaikkea kivaa.
• Auta muita. Keskitä energiaa ystävien ja perheen auttamiseen tai tee vaikka vapaaehtoistyötä.
• Tee asioita sen eteen, mitä tavoittelet (ja joku tavoite on oltava!). Esim itse pyrin kehittämään omaa ammatillista osaamistani.
• Aina kun joku oikein ärsyttää, palauttele mieleen positiivisia juttuja päivässä tai jos niitä ei löydy, elämässä yleensä.
• Katkaise tietoisesti itsesääliajatukset heti alkuunsa. Jos annat niille sijaa mielessäsi, ne kasvavat suhteettoman suuriksi.
• Soita jollekin ja valita oikein kunnolla. Sen jälkeen lopeta.
• Välillä saa olla surullinen, mutta ei liian kauaa.

Pointti tässä tekstissä oli varmaanki se, positiivisella asenteella jaksat elämää paljon paremmin.  Vaikka välillä kaikki tuntuu ihan paskalta, on elämässä silti paljon hyvää. Joskus niitä hyviä juttuja täytyy vaan kaivaa vähän syvemmältä. Kaikilla on joskus kurjaa ja vastoinkäymisiä, mutta se on omasta asenteesta kiinni antaako niiden lannistaa.

Stay positive!

Terkuin Elina