Elämäntapojen muuttaminen ei ole helppoa ja suurimmat vaikeudet koetaan usein henkisellä puolella. Kuinka monelle on tuttua uutena vuotena luvata, että ensi vuosi tuo muutoksen? Sitten hirveellä innolla heitetään herkut mäkeen, hankitaan salikortti ja ruvetaan puputtamaan parsakaalia ja jauhelihaa. Tätä sitten kestää hetken aikaa, kunnes käy jotain. Se jotain voi olla mitä vaan: jotain surullista, jotain iloista, jotain erilaista ja koko homma leviää. Tulee herkuteltua ja mielen valtaa morkkis, että "Mitä mä taas tein??!". Sitten luvataan ryhdistäytyä ja kaikki meneekin hyvin ennen ensi kertaa. Jossain vaiheessa homma sitten loppuu. Joko tulee dieetin "viimeinen päivä" tai innostus yksinkertaisesti lopahtaa. Joka tapauksessa tässä vaiheessa ollaan pulassa ja suurin syy on se, että pää ei ole ollut muutoksessa mukana.
Tiesitkö, että jos teet yhden muutoksen kerrallaan, on todennäköisyys 85 %, että se jää elämääsi pysyvästi? Sen sijaan, jos teet useamman muutoksen kerralla, laskee onnistumisen todennäköisyys 35 % kieppeille. Optimal Performancen Joni on kirjoittanut täällä aiheesta. Maltti on siis valttia näissäkin asioissa!
Dieettiä on helppo kestää, kun viimeinen päivä on tiedossa. Itsekkin vedin Fit Farmin nettidieetit läpi apinan raivolla vain kesäkuun viimeinen päivä mielessäni. Joka kerta, kun rahka meinasi tulla ulos korvista, hoin itselleni, että "enää 34 päivää, enää 33 päivää...".Samoin joka kerta, kun menin nälissäni sänkyyn, enkä meinannut nälän vuoksi saada unta, oli ainoa lohtuni, että ei enää kauaa. Onko tämä nyt sitten sitä loppuelämän hyvinvointiajattelua? No ei totisesti.
Dieettiä ennen olin ollut tyytyväinen herkkujen mussuttaja. Rakastin katsoa hyvää leffaa karkkipussi vatsalla ja kiskoa purkin jäätelöä suruun. Nämä tavat eivät olleet dieetin aikana kadonneet mihinkään, sillä niille oltu ei uhrattu sen aikana ajatustakaan (sitä "Ai vitsi, kun nyt saisi vähän karkkia leffan kanssa... No, ENÄÄ 32 PÄIVÄÄ!" -ajatusta lukuun ottamatta). Dieetin jälkeen palasin sitten siihen sohvalle ja ai vitsi kun teki karkkia mieli ja sitähän syötiin. Enemmän kuin koskaan. Sitten tuli morkkis ja syötiin vielä jäätelöt päälle. Ei näin, ei todellakaan näin.
Koko homma olisi pitänyt aloittaa henkiseltä puolelta ja pitää huoli, että pää ja mieli pysyvät mukana koko matkan. Omia tuntemuksiaan olisi hyvä seurata vaikka viikoittain ja tunnistaa erilaiset henkisen puolen ongelmat. Itsellä yksi suurimpia ongelmia herkkujen kanssa oli ajatusansa "Söin nyt tämän yhden keksin. Ihan sama, vaikka syön loppu paketinkin." Nykyisin tajuan, että ei todellakaan ole sama syönkö yhden keksin (ehkä 50-100 kaloria) vai paketillisen (1000 kaloria). Jos jollain lukijalla on ongelmia syömisen kanssa, suosittelen Irti Ahminnasta -kirjaa. Tuolla on paljon mielenkiintoisia vinkkejä, jotka auttavat korjaamaan omia ajatusmalleja.
Loppuelämän hyvinvoinnin tavoittelussa on tärkeää voida prosessin aikana hyvin. Niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Tee vain sellaisia muutoksia, jotka haluat pitää mukana lopun elämääsi. Unohda "sitten kun..." ajattelu. Itse keräsin dieetin aikana sisälleni sata "sitten kun..." -asiaa. Näitä olivat päasiassa erilaiset herkut. Ja sitten kun "sitten kun..." aika koitti, oli sisälläni niin suuret patoumat näistä, ettei syömisessä ollut mitään järkeä. Sen sijaan jos olisin ottanut sen keksin tai pari karkkia (tai vaikka pitänyt karkkipäiviä) silloin, kun oikeasti mieli teki, tälläistä ei olisi todennäköisesti tapahtunut.
Mä tiedän itsestäni, että pystyn treenaamaan kovaa. Mieleltäni olen myös erittäin periksiantamaton, mikä ei aina ole hyvä asia. Treenini menevät määrällisesti melko helposti överiksi. Vuosi sitten treenasin helposti 6 kertaa viikossa, enkä nukkunut, kuin nelisen tuntia yössä. En yksinkertaisesti saanut unta. Syynä oli aivan liian kova fyysinen kuormitustila, jonka liiat treenit ja liian vähä palautuminen aiheuttivat. En silti sallinut itselleni vapaapäiviä, sillä söin miten sattuu, niin pitihän ne kalorit polttaa ( ja tietysti piiskata itseäni, kun olin niin heikko). Tässä projektissa fyysinen suorituskyky ei siis todennäköisesti tule olemaan mulle ongelma, vaan henkinen puoli. Saan katsoa tilannetta uudestaan useamman kerran viikossa ja varmistaa, etten taas palaa samoihin asioihin, mistä kärsin vuosi sitten. Ei tule olemaan helppoa, mutta uudella sallivammalla asenteella luulen, että tulen pystymään siihen.
Elina
Tiesitkö, että jos teet yhden muutoksen kerrallaan, on todennäköisyys 85 %, että se jää elämääsi pysyvästi? Sen sijaan, jos teet useamman muutoksen kerralla, laskee onnistumisen todennäköisyys 35 % kieppeille. Optimal Performancen Joni on kirjoittanut täällä aiheesta. Maltti on siis valttia näissäkin asioissa!
 |
| Tie täyty ensin tehdä, ennen kuin sitä voi kävellä |
Dieettiä ennen olin ollut tyytyväinen herkkujen mussuttaja. Rakastin katsoa hyvää leffaa karkkipussi vatsalla ja kiskoa purkin jäätelöä suruun. Nämä tavat eivät olleet dieetin aikana kadonneet mihinkään, sillä niille oltu ei uhrattu sen aikana ajatustakaan (sitä "Ai vitsi, kun nyt saisi vähän karkkia leffan kanssa... No, ENÄÄ 32 PÄIVÄÄ!" -ajatusta lukuun ottamatta). Dieetin jälkeen palasin sitten siihen sohvalle ja ai vitsi kun teki karkkia mieli ja sitähän syötiin. Enemmän kuin koskaan. Sitten tuli morkkis ja syötiin vielä jäätelöt päälle. Ei näin, ei todellakaan näin.
Koko homma olisi pitänyt aloittaa henkiseltä puolelta ja pitää huoli, että pää ja mieli pysyvät mukana koko matkan. Omia tuntemuksiaan olisi hyvä seurata vaikka viikoittain ja tunnistaa erilaiset henkisen puolen ongelmat. Itsellä yksi suurimpia ongelmia herkkujen kanssa oli ajatusansa "Söin nyt tämän yhden keksin. Ihan sama, vaikka syön loppu paketinkin." Nykyisin tajuan, että ei todellakaan ole sama syönkö yhden keksin (ehkä 50-100 kaloria) vai paketillisen (1000 kaloria). Jos jollain lukijalla on ongelmia syömisen kanssa, suosittelen Irti Ahminnasta -kirjaa. Tuolla on paljon mielenkiintoisia vinkkejä, jotka auttavat korjaamaan omia ajatusmalleja.
Loppuelämän hyvinvoinnin tavoittelussa on tärkeää voida prosessin aikana hyvin. Niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Tee vain sellaisia muutoksia, jotka haluat pitää mukana lopun elämääsi. Unohda "sitten kun..." ajattelu. Itse keräsin dieetin aikana sisälleni sata "sitten kun..." -asiaa. Näitä olivat päasiassa erilaiset herkut. Ja sitten kun "sitten kun..." aika koitti, oli sisälläni niin suuret patoumat näistä, ettei syömisessä ollut mitään järkeä. Sen sijaan jos olisin ottanut sen keksin tai pari karkkia (tai vaikka pitänyt karkkipäiviä) silloin, kun oikeasti mieli teki, tälläistä ei olisi todennäköisesti tapahtunut.
Mä tiedän itsestäni, että pystyn treenaamaan kovaa. Mieleltäni olen myös erittäin periksiantamaton, mikä ei aina ole hyvä asia. Treenini menevät määrällisesti melko helposti överiksi. Vuosi sitten treenasin helposti 6 kertaa viikossa, enkä nukkunut, kuin nelisen tuntia yössä. En yksinkertaisesti saanut unta. Syynä oli aivan liian kova fyysinen kuormitustila, jonka liiat treenit ja liian vähä palautuminen aiheuttivat. En silti sallinut itselleni vapaapäiviä, sillä söin miten sattuu, niin pitihän ne kalorit polttaa ( ja tietysti piiskata itseäni, kun olin niin heikko). Tässä projektissa fyysinen suorituskyky ei siis todennäköisesti tule olemaan mulle ongelma, vaan henkinen puoli. Saan katsoa tilannetta uudestaan useamman kerran viikossa ja varmistaa, etten taas palaa samoihin asioihin, mistä kärsin vuosi sitten. Ei tule olemaan helppoa, mutta uudella sallivammalla asenteella luulen, että tulen pystymään siihen.
Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti